"Tietysti, monseigneur, mutta…"
Marski keskeytti hovimestarin kevyellä kärsimättömyyden liikkeellä, jota kuitenkin majesteettisuus lievensi.
" Mutta … ei ole sentään vastaus, monsieur; ja aina kun kuulen sanan mutta, ja sen olenkin monesti kuullut kahdeksanyhdeksättä vuoden kuluessa… no niin, joka kerta, kun olen sen sanan kuullut, täytyy minun perin ikävällä mielellä teille sanoa, että heti sen jälestä on tullut jokin tyhmyys."
"Monseigneur!…"
"Ensiksikin, mihin aikaan päivälliseni on valmis?"
"Monseigneur, porvarit syövät kello kahdelta, virkamiehet kolmelta, aatelisto neljältä."
"Entä minä?"
"Monseigneur syö tänään päivällistä kello viisi."
"Oho, vai kello viisi!"
"Niin, monseigneur, samaan aikaan kuin kuningas."