"Kuvitelkaa, sire, että minulle on todellakin sanottu, täydellä todella… saisitte arvailla vaikka kuinka kauan, ette sittenkään keksisi…"
"Veljeni, siitä asti, kun opettajani pakotti minut ihailemaan rouva de Sévignén teoksissa tuota puhetaiteellista varovaisuutta mallikelpoisena, en sitä enää ihaile… Asiaan!"
"Hyvä!" sanoi Provencen kreivi hieman jäähtyneenä tästä kuivakiskoisesta vastaanotosta. "Sanotaan, että kuningatar joku päivä sitten nukkui yönsä poissa kotoa, ha, ha, haa!" Ja hän koki parhaansa mukaan nauraa.
"Olisi kovin ikävää, jos se olisi totta", vastasi kuningas vakavasti.
"Mutta eihän se ole totta, vai kuinka?"
"Ei."
"Sitten ei liene totta sekään, että kuningatar on nähty odottamassa vesialtaiden puoleisella portilla?"
"Ei."
"Sinä päivänä, muistattehan, jolloin käskitte sulkea portit kello yksitoista."
"En muista."