"Miksi niin?"
"Siksi, että kun nuo viheliäiset valehtelevat, niin yleisö, jolle asia paljastetaan, hyvin mielellään näkee niitä rangaistavan: ruoskitaan, leikataan korvat, jopa hirtetäänkin. Mutta kun ne pahaksi onneksi pistävät kyntensä totuuteen…"
"Totuuteen?"
Herra de Crosne kumarsi vaieten.
"Niin, tiedän kyllä. Kuningatar on käynyt katsomassa Mesmerin ammetta. Hän on siellä ollut, pahaksi onneksi, kuten sanoitte; mutta sen olin hänelle sallinut."
"Ooh, sire!" mutisi herra de Crosne.
Tämä purkaus nöyrältä alamaiselta koski kuninkaaseen enemmän kuin mitä se äsken oli vaikuttanut lähteneenä kateellisen omaisen huulilta.
"Mutta eihän kuningatar silti ole hukassa, luulemma?" sanoi hän.
"Ei, sire, mutta pahassa huudossa."
"Herra de Crosne, mitä teille on poliisinne kertonut?"