"En koskaan, sire", sanoi prinsessa vienosti.
"Ei koskaan, ei!" huudahti herra de Crosne mitä syvimmän vakaumuksen äänellä. "Mutta sallikaa minun siis sire…"
"Saatte, saatte, herra de Crosne. Kysykää, tutkikaa, minä istutan rakkaan prinsessani syytettyjen penkille, luovutan hänet kokonaan teille."
Lamballen prinsessa hymyili.
"Valmis olen", sanoi hän, "mutta kidutus on poistettu, sire."
"Muilta olen sen poistanut", sanoi kuningas leikillisesti, "mutta minulta sitä ei ole poistettu."
"Madame", sanoi poliisiministeri, "tahdotteko olla niin hyvä ja sanoa kuninkaalle, mitä kuningattaren seurassa teitte Mesmerin luona ja aluksi, millainen oli kuningattaren puku?"
"Hänen majesteetillaan oli helmenharmaa taftipuku, kirjailtu musliiniviitta, kärpännahkainen puuhka ja ruusunpunainen samettihattu, jossa oli leveät, mustat nauhat."
Nämä olivat aivan toisia tuntomerkkejä kuin mitä oli Olivasta annettu.
Herra de Crosne osoitti suurta kummastusta; Provencen kreivi puri huultaan. Kuningas hieroi käsiään ja kysyi: