"No", huudahti kuningas, "mitä nyt arvelette, herra de Crosne? Mitä sanotte, veljeni?"
"Se on tavatonta, yliluonnollista", vastasi prinssi teeskennellen iloisuutta, mikä kaikkea epäilystä paremmin paljasti hänen harminsa vastatodistuksesta.
"Siinä ei ole mitään yliluonnollista", kiirehti vastaamaan herra de Crosne, jossa kuninkaan levollinen luonne herätti katumusta. "Mitä Lamballen prinsessa on sanonut, on tietysti totta."
"Ja siitä seuraa…" sanoi Provencen kreivi.
"Siitä seuraa, monseigneur, että asiamieheni ovat erehtyneet."
"Sitäkö todella tarkoitatte?" kysyi prinssi vielä hermostuneesti värähtäen.
"Juuri sitä, poliisi on erehtynyt; kuningatar on tehnyt, kuten Lamballen prinsessa kertoi, eikä mitään muuta. Ja kun tämä esitys asian menosta on niin ilmeisesti tosi, niin täytyy uskoa, että vihkosen julkaisijakin tietää, mikä tässä on totuus; minä siis heti määrään sen heittiön vangittavaksi."
Lamballen prinsessa katseli ympärilleen tyynesti kuin ainakin viattomuus, joka hakee selvyyttä ilman uteliaisuutta tai pelkoa.
"Malttakaa hetkinen", sanoi kuningas. "Aina sen sanomalehtimiehen ehtii hirttää. Mainitsitte jonkun naisen, joka muka pysäytti kuningattaren heti saliin tultua: sanokaa, prinsessa, kuka se nainen oli?"
"Hänen majesteettinsa näkyy hänet tuntevan: saatanpa sanoa, koska en tahdo valehdella, että hänen majesteettinsa tuntee hänet, sen tiedän."