Kuullessaan puhuttavan lähettiläästä kuningatar purskahti uudestaan nauruun. Hän kääntyi rouva de la Motteen päin ja sanoi:
"Herra Böhmerissä on se ihailtava ominaisuus, että hän kykenee uskomaan, mitä nyt puhuu. Kuulkaapa, Böhmer, sanokaa edes, mistä maasta tuo lähettiläs on tullut?… Ei, se kai olisi liikaa, mutta ainakin ensi kirjain hänen nimestään! Ei muuta…"
Ja nyt hän ei enää voinut hillitä uutta naurunpuuskausta.
"Portugalin lähettiläs", sanoi Böhmer alentaen ääntään; ikäänkuin pelastaakseen salaisuutensa edes rouva de la Motten korvilta.
Kuningatar hillitsi itsensä äkkiä, kun sai näin määrätyn tiedon.
"Portugalin!" ihmetteli hän. "Mutta ei täällä ole sen maan lähettilästä, Böhmer."
"On tullut tätä varten erityinen, madame."
"Teidänkö luoksenne… salaa?"
"Niin, madame."
"Kuka se on?"