Jeanne kohautti hartioitaan.
"Te tunnette naiset, hovin, kuninkaat, mutta eksytte uskomaan tuommoista vastausta!"
"Oli miten oli, minä totean, että hän kieltäytyi."
"Rakas prinssi, se osoittaa vain, että kuningattaren teki mieli lausua jotakin suurenmoista, kansanmielistä, ja sen hän lausuikin."
"Vai sillä tapaa te luotatte kuninkaallisiin hyveisiin!" sanoi kardinaali. "Voi sitä epäluuloa! Pyhä Tuomaskin oli teidän rinnallanne uskovainen."
"Epäilevä tai uskovainen, mutta yhden asian voin teille vakuuttaa."
"No, minkä?"
"Sen, että heti kun kuningatar oli kaulanauhan hylännyt, häneen tuli hurja halu se saada."
"Tuo on vain mielikuvitusta, rakkaani. Ensiksikin saatte olla varma, siitä, että kuningattarella on vikojensa ohella muuan erinomainen ansio."
"Mikä se on?"