"Enemmän siitä tulee!" huudahti päällysmies. "Niistä kahdeksasta tuhannesta on vielä suoritettava pikkuinen jakolasku."
"Oikein", myönsi Beausire. "Suostutteko?"
"Suostunko!" hymähti kamaripalvelija ja hykersi käsiään.
"Siitä saatte olla varmat. Se oli miehen puhetta."
"Kyllä, lurjuksen puhetta!" sanoi nyt Beausire jyrisevällä äänellä. "Tiesin jo ennestään, että olette lurjus. Kuulkaa, Manuel, te kun olette väkevä, tarttukaa tuohon veijariin ja näytetään tovereille, mikä hän on miehiään."
"Armahtakaa!" huusi miesparka. "Se oli vain leikkiä."
"Kas niin", jatkoi Beausire, "mars tuonne pimeään kamariin, kunnes ehdimme sinut tuomita."
"Antakaa anteeksi!" pyysi vielä päällysmies.
"Varokaa", sanoi Beausire don Manuelille, joka rutisti kavalaa yhtiömiestä, "ettei Ducorneau kuule!"
"Jollette päästä irti", sanoi päällysmies, "annan ilmi teidät kaikki!"