Monsieur punastui, rykäisi ja poistui. Hän oli vehkeilevä, arka luonne; paroonin suora, täsmällinen esiintyminen kiusasi häntä.
Hän loi silmäyksen de la Châtreen, joka lähestyi häntä, kuiskasi tälle joitakin ohjeita, minkä jälkeen de la Châtre poistui.
Sillaikaa kuningas tervehti aatelismiehiä ja niitä harvoja naisia, jotka yhä nähtiin Tuileriein seurapiirissä, ja otti vastaan heidän kunnianosoituksensa.
Kuningatar meni tarttumaan hänen käsivarteensa ja vei hänet pelipöydän ääreen.
Kuningas tavoitteli katseellaan neljättä pelaajaa, mutta näki vain
Isidorin.
»Ahaa, herra de Charny», sanoi hän, »veljenne poissaollessa te tulette neljänneksi. Se sopii mainiosti, olkaa tervetullut.»
Ja kädenliikkeellä hän kehoitti kuningatarta istuutumaan, istuutui sitten itsekin ja Monsieur hänen jälkeensä.
Kuningatar puolestaan teki Isidorille kehoittavan kädenliikkeen ja nuori parooni asettui paikalleen viimeisenä.
Madame Elisabeth polvistui kuninkaan takana olevalle kahden istuttavalle sohvalle ja nojasi molemmin käsivarsin nojatuolinsa selkään.
Pelattiin pari kolme vuoroa puhumatta muuta kuin peliin kuuluvat välttämättömät sanat.