Mutta ei sentään kaikki, erehdyimme.
Kun ukko Billot tapansa mukaan kello yhdeksältä tuli keittiöön murkinalle, kysyi hänen vaimonsa:
»Sano toki, ukko kulta, missä on Catherine. Tiedätkö?
»Catherineko?» vastasi tilanhoitaja pakotetusti. »Maatilan ilma ei ollut hänelle terveellistä ja hän meni tätinsä luokse Sologneen.»
»Ah!» huudahti emäntä Billot. »Viipyykö hän kauankin tätinsä luona?»
»Kunnes paranee», vastasi tilanhoitaja.
Emäntä Billot huoahti ja työnsi kahvikupin luotaan.
Tilanhoitaja puolestaan pakottautui syömään, mutta kun kolmannella suupalalla ruoka oli tukehduttaa hänet, otti hän burgundilaispullon, tyhjensi sen yhteen menoon ja kysyi sitten käheällä äänellä:
»Toivottavasti ei hevostani ole vielä riisuttu?»
»Ei, herra Billot», vastasi arasti muuan pikku poika, joka aamuisin tuli maatilalle aamiaistansa kerjäämään.