Kellon käydessä kahta aamulla oli hänet herättänyt varakreivi de
Charnyn palvelija, joka soitti ovikelloa vimmatusti.
Tohtori oli mennyt itse avaamaan, kuten hänen tapansa oli, milloin yökelloa soitettiin.
Varakreivin lakeija oli tullut noutamaan häntä hänen isäntäänsä kohdanneen vakavan onnettomuuden johdosta.
Hän oli tuonut mukanaan toisen valmiiksi satuloidun ratsun, jotta tohtori Raynal voisi lähteä hetkeäkään tuhlaamatta. Tohtori pukeutui käden käänteessä, hyppäsi satulaan ja ratsasti täyttä laukkaa lakeijan ratsastaessa edellä oppaana.
Mikä oli tämä tapaturma? Hän saisi sen tietää linnassa. Häntä oli kehoitettu ottamaan mukaansa kirurgin työaseet.
Tapaturmana oli haava vasemmassa kyljessä ja naarmu oikeassa olkapäässä, molemmat saraan kaliberin, neljänkolmatta kaliberin kuulan tekemiä.
Tapahtuman yksityisseikoista varakreivi ei halunnut kertoa mitään.
Toinen haava, kylkeen tullut, oli vakavaa laatua, muttei sentään hengenvaarallinen. Kuula oli lävistänyt lihan vioittamatta jalompia elimiä.
Toinen haava oli vallan mitätön.
Kun haavat oli sidottu, tarjosi nuori mies tohtorille viittäkolmatta louisdoria, jotta tämä olisi puhumatta tapaturmasta.