»Tämä suudelma, madame, pelastaa kuninkuuden!»
Tämä Prometheuksen lupaus, joka oli annettu valtaistuimensa menettämäisillään olevalle Junolle, oli nyt toteutettava.
Mirabeau oli aloittanut taistelun luottaen voimaansa ja ajattelematta, että niin monien varomattomien tekojen ja kolmen paljastetun salahankkeen jälkeen hän ryhtyi mahdottomaan kamppailuun.
Mirabeau olisi kenties — ja se olisi ollutkin järkevintä — vielä jonkun ajan taistellut naamio kasvoilla, mutta kun hän pari päivää sen jälkeen kun oli tavannut kuningattaren oli menossa kansalliskokoukseen, näki hän kadulla paljon kansaa ja kuuli huutoja.
Hän lähestyi väkijoukkoa ja tiedusteli hälinän syytä.
Joukolle jaeltiin lentokirjasia.
Ja tuon tuostakin kuului huuto:
»Kreivi de Mirabeaun suuri petos! Kreivi de Mirabeaun suuri petos!»
»Vai niin», mutisi hän ja otti taskustaan kolikon, »tuo tuntuukin koskevan minua. Hyvä ystävä», sanoi hän sitten lentokirjasia jakavalle kaupustelijalle, jolla näkyi niitä olevan tuhansia aasin kantamissa vasuissa ja joka siten voi siirtää myymälänsä minne halusi, »paljonko maksaa Kreivi de Mirabeaun suuri petos?»
Kaupustelija katsoi Mirabeauta suoraan kasvoihin.