Kahdella edellisellä kerralla miehemme oli päässyt omin voimin ylös. Työlästä se oli ollut, mutta yritys oli sentään onnistunut. Mutta kolmannella kerralla, epätoivoisten yritysten jälkeen hänen täytyi tunnustaa, että yritys ylitti hänen voimansa ja nyyhkytystä muistuttavalla tavalla huokaistuaan hän tuntui päättäneen viettää tämän yön yhteisen äitimme maan, helmassa.
Tätä haluttomuuden ja voimattomuuden hetkeä kai oli odottanutkin se tuntematon mies, joka Ludvig XV:n aukiolta asti tiukasti seurannut häntä, sillä katseltuaan hetken aikaa kaukaa niitä tuloksettomia yrityksiä, joita olemme koettaneet kuvailla, hän tuli varovasti lähemmäksi, kiersi kaatuneen sankarimme ja kutsui paikalle ohi menevän ajurin.
»Kuulkaa, ystäväiseni», sanoi hän tälle, »tämä minun toverini voi pahoin. Ottakaa tämä kuuden livren raha, nostakaa tuo raukka ajoneuvojenne takaistuimelle ja kyyditkää hänet Sèvresin sillan kapakkaan. Minä kapuan viereenne istumaan.»
Siinä ehdotuksessa, jonka jaloillaan pysyvä näistä toveruksista teki, ja jonka mukaan ajurin tulisi jakaa istuimensa, miehen kanssa, ei ollut mitään kummastuttavaa, varsinkin kun ehdottaja itsekin näytti olevan rahvaan lapsia. Niinpä ajuri vastasikin äänessä se liikuttava luottamuksen sävy, joka on ominainen tämän kansanaineksen keskinäiselle seurustelulle:
»Kuusi frangia? Entä missä ovat sinun kuusi frangiasi?»
»Tässä, ystäväiseni», vastasi vähääkään loukkaantumatta Mies, joka oli tarjonnut ajurille tämän summan, ja ojensi ajurille ecun.
»Ja kun olemme saapuneet perille, kansalainen», virkkoi ajuri, saapuneet perille, kansalainen», virkkoi ajuri, joka oli heltynyt nähdessään kuninkaan rintakuvan, »tuleeko pieni juomaraha lisäksi?»
»Riippuu siitä, kuinka ajammekin. Toimita tämä raukka rattaillesi, sulje ovi huolellisesti, laita niin, että molemmat hevosesi jaksavat pysyä jaloillaan, ja kun sitten olemme päässeet Sèvresin sillalle, saamme nähdä… kuinka sinä toimit, niin mekin toimimme.»
»Mainiota!» vastasi ajuri. »Sitä minä sanon kelpo vastaukseksi. Olkaa huoleti, kansalainen, näkee kaikesta, mikä te olette miehiänne. Nouskaa istuimelle ja estäkää kalkkunoitani tekemästä tyhmyyksiä. Lempo soikoon! Tähän vuorokauden aikaan ne tuntevat tallin suloisuuden ja ovat kiireissään. Lopusta minä kyllä pidän huolen.»
Ystävällinen tuntematon noudatti annettuja ohjeita virkkamatta mitään. Ajuri puolestaan nosti niin hellävaroen kuin taisi päihtyneen syliinsä, sijoitti hänet penkkien väliin mukavaan asentoon, sulki oven ja nousi istuimelleen, jolla tuntematon jo istui, pyörsi ajoneuvonsa takaisin ja suomi hevosiaan, jotka alakuloisesti, kuten yleensä näiden nelijalkaisten elikkoparkojen on laita, sivuuttivat pian Point-du-Jourin kylän ja saapuivat Sèvresin sillan kapakan edustalle.