"Ja te, nuori herraseni, näytätte tulleen liian aikasln."
"Aikasin, sanotte? Te olette tosiaan hauska appi! Tiedättekö, mistä minä olen tullut? Suoraa päätä Ateenasta. Te kohotatte olkapäitänne, mutta kunniani kautta se on totta! Kaksi kuukautta sitten minä ostin oikein pulskan tamman. Minä löin vetoa eversti Readkontin ja muutamien muiden upseerien kanssa, että minä kilpa-ajossa Ateenan ja Kefissian välillä tulisin ainakin viittä minuuttia ennemmin. Jos häviäisin vedon, täytyisi minun tarjota herroille päivälliset missä he päättäisivät."
"Kymmenen päivää sitten saapui tamma; minä olen maksanut yhdeksänkymmentä puntaa sterlinkiä siitä — se tahtoo sanoa, minä maksaisin, jos tietäisin mistä saisin summan. Kunniani kautta, appi, jos saisitte nähdä elukan, olisitte valmis suutelemaan sitä suulle, niin kaunis se on. Toissapäivänä olivat kilpa-ajot. Kuin nuoli lensi minun 'Saatanani', mutta juuri kaupungin edustalla, ties perkele kuinka se kävi, hyppäsi elukka pystyyn ja heitti minut satulasta, ja luutnantti Sechos saavutti minut ja ehti ennen minua. Minä raivostuin. Jos eivät upseerit olisi estäneet minua, olisin minä ampunut sen ilkeän elukan. Minulla oli jo pistooli kädessä. Jo eilen minä tarjosin päivälliset, ja senvuoksi ette ole nähneet minua näin pitkään aikaan. Mutta oi voi, minkälaista tokoyta me joimme — unkarilainen paladiini ei voi uneksia paremmasta!"
"Olkoon se teille anteeksi", sanoi Serlendis kuivasti.
"Minä olen vakuutettu, että minun päivälliseni tulevat herättämään huomiota", jatkoi nuori mies huolettomasti. "Kaikki sanomalehdet tulevat puhumaan niistä aivan kuin eräistä toisista päivällisistäni Neapelissa."
Serlendis kuunteli nähtävällä kärsimättömyydellä hänen lörpötystään.
"Smaragda", sanoi hän äkkiä, "mene, tyttöseni, katsomaan, onko illallinen pian valmis."
Tyttö poistui.
"Te viihdyitte siis hyvin Neapelissa, herra Gregoris?" kysyi notario.
"Sitä te voitte kysyä! Pyhän Nikolauksen kautta, se oli autuaallista elämää!"