Olen päässä nyt tien ja kelmeä lien suven mentyä uhkeen. Vain muistojen maa mulle kangastaa ja kyyneliin puhkeen.
Tyly tuulispää mua lennättää tuhat tepposta tehden. Ja matkani näin käy maahan päin kuin keltaisen lehden.
Sydän valkea, vapisevainen
Sydän valkea, vapisevainen,
sun surusi suur' oli nainen.
Pois hylkäsin haaveeni hullut:
sydän sairas ei terveeksi tullut.
Monet matkasin maat sekä meret:
ei viihtyneet vellovat veret.
Pois hylkäsin haaveeni hullut:
sydän sairas ei terveeksi tullut.
Sydän parkani riutuen huokaa:
"Tään maanpaon päättyä suokaa!
Jos käyt maan äärihin hamaan,
ei riitä se erottamaan…"
Jo sain minä kohtalon polon:
elinkautisen vankina olon.