ja niin edespäin. (Merkkien alajaoituksia ei tietysti vielä ole otettu lukuun, tärkein näistä, kolmasosa eli "dekanaatti", monentaisi 1728 tyyppiä 3 x 3 x 3:lla, josta tulisi 46656 — planeetat yhä vielä laskematta!)
Jos nyt annamme kolmen mainitun päätekijän edustaa inhimillistä kolminaisuutta (henki, sielu ja ruumis), jotka muodostavat itse yksityisen ihmisen, niin voimme otaksua, että planeetat ja jäljellä olevat yksitoista huonetta muodostavat hänen ympäristönsä, tämän sanan laajimmassa merkityksessä. Tuntien planeettojen merkkiherraudet tarvitsee ainoastaan tarkata, minkä huoneitten kärjillä nämä merkit ovat, jotta pääsisimme selville, mitä ympäristön osaa kukin planeetta hallitsee ja mitkä sen osat keskenään ovat sopusuhtaisia, mitkä vastakohtia.
Yksi esimerkki riittäköön:
Otaksutaan, että eräässä horoskoopissa Kauris on kymmenennen huoneen kärjellä ja siis Krapu neljännen kärjellä; ja otaksutaan edelleen, että Saturnus ja kuu, näiden merkkien asianomaiset hallitsijat ovat 90° etäisyydellä toisistaan, s.o. neljännysaspektissa. Tämä selitettäisiin seuraavasti: Saturnus ja kuu hallitsevat kymmenettä ja neljättä huonetta, jotka edustavat vanhempia (siinä määrin kuin heidän suhdettaan "syntyneeseen" kosketellaan); he eivät sovellu yhteen, siis on täytynyt olla olemassa joku syy vanhempain eripuraisuuteen lapsen syntymän aikana; miten hyvin ennen ovatkaan sopineet, seuraa lapsen syntymää eripurainen ajanjakso, tai alkaa siitä lähtien sellainen aika: eripuraisuuden laadun ja sen syyn ilmoittavat ne huoneet ja merkit, joissa molemmat planeetat ovat sekä ne aspektit, jotka ne mahdollisesti saavat muilta planeetoilta.
Tämä on ainoastaan mielivaltainen esimerkki hyväksytystä metoodista, mutta lukijalla pitäisi nyt kumminkin olla jotenkin selvä käsitys näiden neljän tekijän käyttötavasta, jotka tekijät mainittiin ensimäisessä luvussa astrologisen tutkinnon ja käytännön perusteiksi.
Tämän käsikirjan päätarkoitus on sentähden — toivokaamme tyydyttävästi — saavutettu. Missä määrin sitten esiintuodut vakuutukset ovat tai eivät ole ainoastaan älykäs keksintö tai tekaistu arvioima, sen saattaa lukija päättää ainoastaan yhdellä keinolla: hänen täytyy omintakeisesti tutkia ainetta. Siihen ei tarvita muuta kuin tavallinen äly, hieman tavallista suurempi kärsivällisyys ja ajatteleminen — joita hän jo on osoittanut seuraamalla minua näin pitkälle — sekä hiukkasen luontaista taipumusta yhdistettynä tiedonhaluun. Nämä ovat kaikenlaisen tutkimisen välttämättömiä edellytyksiä.
VI LUKU.
Kahdentoista merkin luonnollinen perustus.
Tämä luku on luonnoltaan enemmän tai vähemmän jälkiluvun tapainen, se ei sisältynyt alkuperäiseen suunnitelmaan, koska tämän käsikirjan ensimäinen osa käytännöllisesti katsoen loppuu edelliseen sivuun.
Pääsyy sen esittämiseen on lyhyesti seuraava: