Ei ole helppo jättää tämä aine, kun se kerran on alotettu; joka tapauksessa pitäisi enemmän huomauttaa aineen filosoofisesta puolesta samalla kun viitataan käytännölliseen kokemukseen. Problemin saattaa asettaa näin: Ehdotellaan, että aurinko on se keskus, jonka ympäri maa ja planeetat kiertävät — mitä astrologin on käsiteltävä? Selvästi niitä vaikutelmia, jotka lähtevät auringosta ja planeetoista niiden asennon mukaan maan suhteen; toisin sanoen, astrologi ottaa lukuun auringon, kuun ja planeettojen keskinäisen suhteen maahan verraten. Kun nyt on ratkaistava joku kysymys, joka riippuu suhteellisista asemista ja liikkeistä, ei selvästi ole minkään arvoista, mitä tulee tähän suhteellisuuteen, kummastako tosiseikasta lähdetään. Toisin sanoen, koska astrologi käsittelee planeettojen asemia maahan verraten (alkuaan määrätyt havainnon avulla), ei vaikuta millään lailla hänen johtopäätöksiinsä se tosiseikka, että maa pyörii auringon ympäri, eikä päinvastoin aurinko maan ympäri.
Tämä kaikki on kuitenkin kysymyksen sivulla, uskoivatko vanhat todella auringon pyörivän maan ympäri — ainakin sananmukaisemmassa tarkoituksessa kuin me tarkoitamme sanoessamme, että "aurinko nousee" tai "menee pilven taa". Monta tämän kirjan tekijää oppineempaa henkilöä ovat lausuneet vastakkaisen mielipiteen. Ja todella johtavat meitä astrologian perityt opit niiden metafyysilliseltä kannalta katsoen, jossa aurinko muuttumatta mainitaan valon ja elämän keskipisteeksi, voimakkaasti siihen mielipiteeseen, että vanhat omaksuivat heliosentrisen käsityskannan ainakin uskonkappaleena, joskaan ei todistettuna tietona.
Tahdomme sentähden rajoittua sanomaan, että astrologia on esitetty geosentrisesti — joka on vallan toista kuin väite, että astrologia olisi rakennuttu geosentriselle perustukselle. Mikä vasta-alkaja tahansa saattaisi täss kohdassa oikaista neuvojaamme.
Mutta palatkaamme tuohon otteeseen. Seuraavasta otteesta näkyy, että tekijän ylevyyden tunto eroaa jonkun verran hänen ymmärryksensä johtopäätöksistä:
Kaikista luulotelluista tieteistä on tällä ollut suurin vaikutus ihmisiin. Se on tai oikeammin, oli mitä harkituin, mitä majesteetein järjestelmä, mikä milloinkaan on ihmisiin vaikuttanut (sillä se johti tähtitaivaan ja luonnon ylevimmän puolen tutkimiseen). Sen tendenssi olikin ylipäänsä hyväätekevä koska sen tutkiminen kohotti ihmisen hänen omissa silmissään korkeammalle kannalle, kuin hänen muuten olisi ollut mahdollinen saavuttaa, sillä se ei ainoastaan opettanut, että hän oli maailmankaikkeuden tärkein olento, jonka erityiseksi hyödyksi se oli rakennettu, vaan myöskin, että koko universumi oli juuri olemassa hänen mukavuutensa tähden, sekä että kaikki hänen onnensa tai onnemuutensa saattoi johtua planeettojen huonosta tai hyvästä vaikutuksesta. Kun henkilö joutui pulaan, meni hän jonkun astrologin luo, joka piirsi hänen horoskooppinsa ja antoi hänelle viisaita neuvoja siitä tiestä, jota hänen tulisi seurata ja niistä vaaroista, joita hänen tulisi välttää. Siten usko astrologiaan ei johtanut ehdottomaan sallimususkoon, koska saattoi välttää tähtien vaikutuksen olemalla varoillaan.
Edempänä tulemme kuitenkin tuohon vanhaan pulmaan, samanaikuisiin syntymisiin. Tekijä sanoo: "Nyt tiedämme, että mailmassa ei ole kaksi aivan samanlaista ihmistä". Sananmukaisesti tämä ei ole totta. Me emme tiedä, etteivät kaksi ihmistä ole täydelleen samanlaisia, asia on ainoastaan niin, että me mahdollisesti emme tunne kahta ihmistä, jotka ovat aivan samanlaisia. Tämä on aivan toinen asia, eikä vahvista niitä johtopäätöksiä, jotka johdetaan tästä kokonaan väärästä olettamisesta, pelkkä otaksuma, jota siitä huolimatta alati käytetään todistelun perustana.
Tämäntapaiset pintapuoliset todistamiskeinot, jotka lopulta ovat pelkkää arvoittelemista, eivät voi johtaa totuuteen. Ne, jotka tutkivat ihmeellistä kaksoisproblemia, tunnustavat tämän. Sellaiset astrologiset problemit ovat todella hyvin mieltäkiinnittäviä, vaikkakin tutkimus usein käy vaikeammaksi sen kautta, että on mahdoton saada luotettavia tietoja syntymäajasta.
Kirjoituksen viimeinen kappale on niin mainio, että toistamme sen kokonaisuudessaan:
Jos seuraamme astrologian historiaa, huomaamme, että tiede (väärä nimitys) ei tule enemmän tieteelliseksi, vaan vähemmän. [Tämä on totta, mitä tulee esim. aikakauteen Rooman vallasta keskiaikaan. Myöhempänä aikana on astrologia kumminkin huomattavassa määrässä uudistunut.] Sen pääasiallisempana tehtävänä myöhempinä aikoina on ollut ihmisten tulevaisuuden ennustaminen. Nyt ovat kaikki filosoofit yksimielisesti selittäneet, että emme voisi toivoa sitäkään onnen murusta, joka meillä nyt on, jos tietäisimme tulevaisuutemme. Siitä huolimatta pyrkii ihminen alati tulevaisuuden tietämiseen. Jos tähtitaivas ei sitä hänelle paljasta, on hän kääntyvä itsensä puoleen ja löytävä elämänhistoriansa kirjoitettuna omien käsiensä sisäpuolelle. Siten syntyy kiromantia, johdettuna "signatuuri-opista" joka selitti, miten jokaisen kasvin lehdellä oli kirjoitus, joka ilmaisi minkä taudin parannuskeino se oli.
Toiselta puolen ellei ihminen voi tuntea tulevaisuuttaan välittömästi, voi hän sen tehdä välillisesti. Anna hänen ainoastaan perin juurin tuntea itsensä, oman luonteensa, ja hän tietää, miten on meneteltävä välttääkseen karit ja saadakseen suotuisan tuulen lyhyelle purjehdukselleen halki elämän.