XV LUKU.
Yleiskatsaus ja loppulause.
Saattaa olla syytä loppuluvussa pääkohdilleen kerrata ne asiat, joita jälkimäisissä luvuissa on käsitelty. Ei ole ollut mahdollista esittää kauttaaltaan perusteltu tai täydelleen yhtäjaksoinen päätelmäseuraus, koska jokainen kirjoitus alkuaan oli aijottu erityiselle yleisölle; kuitenkin on tekijä koettanut mahdollisuuden mukaan tehdä jakson ainakin ajatuksen joskaan ei käsittelytavan puolesta yhteenkuuluvaksi. Ehkä ainoastaan ensimäisen kirjoituksen voidaan sanoa kaikissa suhteissa vastaavan sitä nimeä, jolla jakso alkuaan julaistiin siinä aikakauslehdessä, jota varten eri kirjoitukset ensiksi valmistettiin. Astrologian "järjellinen perusta" näyttäytyi siksi tunnustetuksi totuudeksi, että maailmankaikkeus (universum) on mitä nimi ilmaisee — ykseys; ja että aurinkokunta samaten on ykseys. Planeettojen liikunnot tässä järjestelmässä eivät voi olla satunnaisia, ei niistä myöskään puutu meille varattua oppia, jos vaan olemme kykeneviä ymmärtämään niiden tarkoitusta — yhtä hyvin voisi väittää että fysioloogit tuhlaavat aikaansa ruuansulatuskoneiston toiminnan tutkimiseen, koska se "vaan on koneellinen toimitus". Sen jälkeen käsiteltiin geosentrista näkökohtaa ja näyteltiin, että koska astrologiset laskut kokonaan perustuvat planeettojen suhteellisille asemille, on vähästä tai ei mistään merkityksestä, lasketaanko nämä asemat geosentriselta tai heliosentriselta kannalta. Seuraava luku käsitteli planeettojen nimityksiä, miksi kutsutaan Marsia sodan ja Venusta rakkauden jumalaksi. Lukijalle neuvottiin yksinkertainen keino persoonallisen kokeen avulla saada selville, onko mitään todellisuutta, jolle perustuu planeetoille omistetut vaikutukset ja siten tuli selville, että todistusvelvollisuus lankeaa planeetillisten vaikutusten kieltäjille, eikä hyväksijöille. Neljännessä luvussa osoitettiin, että taikausko seuraa yhtäpaljo taidetta ja tiedettä kuin uskontoa, se määriteltiin "muodon palvelemiseksi, jossa eloa antavaa prinsiippiä ei enää huomata" ja selitettiin yleisiä astrologisia metoodeja silmälläpitäen. Seuraavassa luvussa tutkittiin planeettavertauskuvien sukuperää ja arvoa. Sitten seurasi kirjoituksia, joissa tutkittiin vertauskuvallisuuden käytännöllisyyttä ja luonteen suhdetta kohtaloon, jolloin Mars-planeettaa käytettiin valaisevana esimerkkinä. Seurasi sitte selonteko ennustamisen ja astrologian suhteesta toisiinsa sekä esitys ennustamisen perusajatuksesta ja sen sovelluttamisesta erikoistapauksissa näyttäen miten vaikea on tarkalleen ennalta määrätä, minkä suunnan asiain kulku ottaa määrätyssä tapauksessa. "Horoskooppi ja ihminen" nimisessä luvussa selitettiin sitten lopullisesti mahdollisimman lyhyesti niitä vaikeuksia, jotka esiintyvät henkilöille jotka astrologiassa näkevät ainoastaan ennustustaidon, ja valaistiin kysymys niin yksinkertaisella vertauksella, että se mahdollisesti loukkasi "arvokkaimpiin" metoodeihin tottuneita henkilöitä.
Näissä kymmenessä lyhyessä kirjoituksessa on lyhyydestään huolimatta käsitelty muutamia niitä alkuvaikeuksia, — prinsiippejä ja metoodeja koskevia vastaväitteitä — jotka esiintyvät tavalliselle tutkijalle, jotenkin (toivokaamme) vastaavalla tavalla.
Ne, jotka luonnostaan ovat pikemmin innostuvia tai ihanteellisia kuin tieteellisiä ja ajattelevia eivät ehkä tule pitämään mainituita väitteitä ja vaikeuksia minkäänlaisina loukkauskivinä. Käsitys, että Aurinko on meidän järjestelmämme Hallitsija, joka majesteetillisena liikkuu avaruudessa kuuliaisten henkivartijoiden, planeettojen, seuraamana kukin tarkasti ja innokkaasti täyttäen erikoistehtävänsä oikealla ajalla ja rytmillistä tanssia tanssien seuratessaan herraansa iloisessa kulkueessa — tämä käsitys varmaan vetoaa enemmän heidän ylevyyden tuntoonsa kuin näyttäytyy havaintosarjalle perustuvien johtopäätösten loogilliseksi tulokseksi. Emme myöskään sanottua käsitystä sovelluttamalla loukkaa heidän ylevyyden tuntoaan, jos ajattelemme, että jokaisella planeetalla on epälukuinen määrä maallisia, inhimillisiä ja jumalallisia olentoja, kaikki yhtä innostuneita jokainen vuorostaan tottelemaan ja palvelemaan herraansa kuten planeetat itse ovat radoissaan loistavan päällikkönsä, Auringon ympärillä, todella yhtä innostuneita ja ehkä yhtä iloisia, mutta varmasti ei yhtä sopusointuisia palveluksessaan, eikä myöskään niin verrattoman tietoisia hänen suuruudestaan, jota palvelevat.
Sillä, palataksemme vielä kerran maahan, se, joka juo, palvelee Jupiteria ja joka pelaa, Marsia — ja iloisesti, hyvässä uskossa! Samaten tottelee kivi, joka putoaa kotkan kynsistä, rakkauden lakia (tai käyttääksemme tieteellistä lausetapaa, vaikka sillä on sama merkitys, painolakia). Kuinka suuri onkaan eroitus tämän tajuttoman, koneentapaisen kuuliaisuuden ja rakastajan ja jumaloitsijan vapaaehtoisen uhrilahjan välillä, yhtä suuri kuin levitetyin siivin lentävän kotkan itsetietoisen tasapainon ja putoavan kuolleen kiven järjettömän liikkeen välillä, kiven, joka yhä kiihtyvällä nopeudella lähestyy välttämätöntä kohtaloaan — yhteentörmäystä maan kanssa.
Kun kieltäytyy palvelemasta planeettoja tai oikeammin Jumalallisen Tahdon kosmillisia edustajia, joiden näkyvinä merkkeinä planeetat ovat ja kun kieltää niiltä uskollisuutensa, niin on se jotenkin samaa, kuin joku "väittäisi" että maa "ei liiku" ja "kieltäytyisi" liikkumasta sen mukana. Mutta ymmärtää niiden sisäinen luonne, työskennellä niiden kanssa jumalallisen vapaan tahdon osallisuuden voimasta, tai olla samaa jumalallista vapaata tahtoa käyttämällä riippumaton niiden erityisestä vaikutuksesta — on niinkuin joku itsetietoisesti seuraisi maata sen radassa ja mielin määrin saattaisi astua syrjään ja jäädä yksin seisomaan avaruuteen. Sanokoot ne, jotka tämän taitavat, mutta ainoastaan ne: "Minä johdan tähteni" tai "Minä en alistu planeettojen vaikutusten alle."
Astrologia julistaakin todella planeetillisten vaikutusten oppia, mutta se opettaa myös vapautumista näistä vaikutuksista. Sillä ihmisen tahto on vapaa, ja todellinen Ihminen on jumalallinen. Mutta tuohon vapautumiseen on matka pitkä ja vaivaloinen. Ja hänen, joka tahtoo sen matkan tehdä, täytyy ensin tutkia karttaa, kuten lohikäärmeen tappajan ensin täytyy hankkia tieto eläimen olopaikasta ja tutkia sen tapoja.
"Sic itur ad astra." Polku on zodiaakki, auringon tie. Ritari on todellinen ihminen. Miekka on ihmisen jumalallinen tahto, jota horoskoopissa esittää aurinko. Ja lohikäärmeitä olemme me itse — meidän alempi "minämme" kaikissa vaihtelevissa valepuvuissaan. Astrologian tutkiminen sen ulkonaisessa, eksoteerisessä muodossa on ainoastaan askel tiellä. Ja tämäkin voi vielä olla askel alaspäin, jos sillä ei ole korkeampaa päämaalia kuin pelkkä tieto.