Selvittäkäämme ensin, mitä todella tarkoitetaan eläinradalla, zodiaakilla. Tässä käytetyssä merkityksessä se on ekliptika ja alkaa "kevättasauksesta", s.o. siitä pisteestä, jossa ekliptika leikkaa ekvaattoria. Toisin sanoen, kevättasauspiste osoittaa Oinas-merkin alkua ja samannimisellä tähtikuvalla ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Tästä tosiseikasta ei voida kylliksi huomauttaa, koska sellainen mielipide on vallalla, että kun eläinradan tähtikuvat ja sen merkit eivät lankea yhteen, ovat kaikki muinaisille opeille perustuvat astrologiset edellytykset vääriä. Tämä ei suinkaan ole mikään kohtuuton mielipide, vaikkakaan sitä ei vahvista käytännöllinen kokemus.[26] Tällä kertaa täytyy ylläolevan selityksen riittää.
Niinkuin edellä olemme sanoneet, on se eläinrata, jota nykyaikainen astrologi käyttää oikeastaan maan rata. Koska kuitenkin tämäntapaisia aineita käsiteltäessä on mukavinta ajatella maa paikallaan pysyväksi ja aurinko liikkuvaksi, voimme ajatella eläinradaksi sitä vyötä eli jälkeä, jonka aurinko aikaansaa, muutellessaan asentoaan tähtien suhteen vuoden kuluessa; tähdet tulevat silloin taivaallisen piirin tienviitoiksi. Eläinrata esiintyy tässä valossa katsottuna maata eli pikemmin taivasta ympäröivänä vyönä, melkein yhdensuuntaisena ekvaattorin kanssa, jota se leikkaa kahdessa pisteessä, joita kutsutaan Oinaan ja Vaa'an ensimäisiksi pisteiksi, kevät- ja syystasauspäiviksi. Eläinrata alkaa Oinaan ensimäisestä pisteestä, jossa aurinko on 21 p. maalisk., joka päivä alottaa astrologisen vuoden.
Nyt on selvä, että tämä ympyrä, kutsuttakoon sitä zodiaakiksi, ekliptikaksi tai maan radaksi, voidaan jakaa monella eri tavalla.
(1) Ensiksikin yhteen osaan, käyttääksemme paradoksia, epäväitöstä, irlantilaiseen tapaan; toisin sanoen, jätetään se jakamatta. Tämä edustaa maailmankaikkeuden jakamatonta alkutilaa.
(2) Toiseksi kahteen osaan, vetämällä halkaisijan. Luonnossa on kaksi olotilaa, toiminta ja toimettomuus ilmennys ja ei-ilmennys, positiivinen ja negatiivinen, miespuolinen ja naispuolinen. Ja siten on eläinrata jaettu kahteen puoliskoon, valoisa puoli alkaa Oinaasta ja pimeä Vaa'asta. Voimme katsoa ensimäisen puoliskon esittävän miespuolista prinsiippiä — henkeä tai elämää — ja toisen naispuolista — ainetta tai muotoa. Vertauskuvannollisesti esittää niitä aurinko ja kuu.
(3) Kolmanneksi kolmeen osaan piirtämällä kolmion ympyrään. Luonnossa on kolme perusominaisuutta, liikkuvaisuus, hitaisuus ja rytmi (idän filosofian tutkijat tuntevat ne rajas, tamas ja sattva nimityksillä), ja jos jaamme yllämainitulla tavalla ympyrän kehämme kolmeen yhtä suureen kaareen, saamme näiden kolmen ominaisuuden zodiakaaliset vastaavaisuudet, jotka astrologisella kielellä kutsutaan "kardinaalien", "kiintonainen" ja "sopusointuinen" (common). Näitä kolmea Ainoan Ijankaikkisen Voiman ilmennystä edustaa kaikissa uskonnoissa jumaluuden kolme persoonaa, (Lat. persona = naamio, esitys) kolminaisuuden kolme määrääjää. Tämä zodiaakin jaoitus on ylen tärkeä ja edempänä puhumme siitä enemmän. Tällä hetkellä on kylliksi mainita vielä kerran nuo kolme termiä sekä vastaavat "perusliikunto-tavat".
Liikkuvaisuus "Rajas" Suoraviivainen liikunto Jäykkyys "Tamas" Kieppova " Rytmi "Sattva" Värähtelevä "
(4) Sen jälkeen jaamme ympyrän kahden toisiansa vastaan kohtisuoran halkaisijan avulla neljään osaan. Ehkä muistetaan, että Johannes puhuu Ilmestyskirjassa neljästä suuresta eläimestä, jotka järjestyksessä ovat leijonan, härän, ihmisen ja kotkan näköisiä ja "edestä ja takaa silmiä täynnänsä". Nämä neljä eläintä kuvaavat nyt fyysillisen aineen neljää olomuotoa, eetteristä, kiinteätä, kaasumaista ja nestemäistä, paremmin tunnetut vanhojen alkemistien "neljänä alkuaineena" — tuli, maa, ilma ja vesi.
Ei ole tarpeen jatkaa zodiaakin jakamista. Tähän astisessa on kaikki, mitä tarvitsemme: on ainoastaan jaettava kaikki kolme ilmestysaspektia, rajasinen, tamasinen ja sattvinen[eivät mitkään sanat kielessämme vastaa näitä; sattuvimmat ovat ehkä "kineettinen", "piilevä" ja "tasapainossa oleva"] (astrologiassa kardinaalien, kiinteä ja muuttuvainen) niiden neljällä elementaalisella ala-osastolla saadaksemme (3 x 4 = 12) zodiaakin kaksitoista merkkiä.
Tämä jaoitustapa ei suinkaan ole haaveellinen tai mielivaltainen; se on yhtä tarkasti tieteellinen ja tutkimukselle avonainen kuin valoaaltojen luokitus niiden värähtelynopeuden mukaan.