— Noh… Minne mennään? sanoi Planus ravintolasta lähtiessä.
— Minne tahdot…
Aivan lähellä, Montpensierin kadun varrella, eräässä ensimmäisessä kerroksessa, oli "café chantant", jonne näkyi menevän paljo väkeä.
— Jos menisimme?… kysyi Planus, joka tahtoi mihin hintaan tahansa haihduttaa ystävänsä ikävyyttä… on mainiota.
Risler antoi viedä itsensä; kuuteen kuukauteen ei hän ollut juonut olutta…
Se oli vanha ravintola, muutettu laulajaissaliksi. Kolme suurta suojaa perättäin, joista väliseinät olivat lyödyt alas, kannatti ja erotti kullatut pylväät heleän punaisine ja vaalean sinisine maurilaisine maalauksineen, pienet puolikuut ja käärityt turbaanit koristeina.
Vaikka vielä oli aikaista, olivat kaikki paikat täynnä; ja ikäänkuin tukehdutti jo ennenkuin sisään tulikaan, nähdessään ainoastaan ihmisparvet, jotka istuivat pöytien ääressä, ja perällä, puoleksi kätkössä pylväsrivin takana, nuo naiset, ladottuina laululavalle, valkoisiksi koristettuina, kaasun häikäisevässä kuumuudessa.
Molempien ystäviemme oli hyvin vaikea saada paikka itselleen, ja vielä sitte pylvään taakse, josta eivät voineet nähdä muuta, kuin puolen lavaa, jolla sillä hetkellä seisoi komea herra mustissa vaatteissa, keltaisissa hansikkaissa, kiherrettynä, maalattuna, voideltuna, ja hän lauloi väräjävällä äänellä:
Mun kultaharja leijonain,
Jotk' himoatte laumoain
Seis!… Min oon vartijanaaa…
Yleisö — vähäisiä kauppamiehiä rouvineen, tyttärineen — näytti olevan ihastuksissaan, naiset etenkin. Hän oli ihan puoti kuvitelmien ihanne, tuo erämaan komea paimen, joka puhui jalopeuroilleen noin arvokkaasti ja vartioi laumaansa tanssipu'ussa. Ja huolimatta porvarillisesta käytöksestään, kainoista pukineistaan ja halvasta puotihymystään, kurottivat kaikki nämät naiset pieniä nokkiaan kohden tunteellisuuden onkikoukkua ja vierittelivät raukeita silmiä laulajan puoleen. Koomillista oli nähdä tuon katseen lavallepäin yht'äkkiä muuttuvan, käyvän ylenkatseelliseksi ja julmaksi sattuessaan aviomieheen, puolisoraukkaan, joka parasta kättä joi rauhallisesti olutta tuopistaan vaimonsa vastassa: 'Et sitä sinä kelpaisi olemaan vartijanaan leijonain partaa vastaan ja sitte vielä mustissa vaatteissa ja keltaisissa hansikkaissa…