"Vaikka sata kertaa!"
"Hyvä… saat siis kuolla!"
Pappi antoi merkin ja pieni osasto sotilaita asettautui vangin ympärille. Mutta hän ei värähtänyt. Tämä ylevä rohkeus herätti johtajassa silmänräpäykseksi sääliä.
"Onko sinulla mitään pyytämistä minulta ennen? Tahdotko sinä syödä?
Tahdotko sinä juoda?"
"En", vastasi poika, "mutta minä olen hyvä katholilainen, enkä tahtoisi tulla Jumalan tykö tekemättä rippi-tunnustustani."
Cabecilla'lla oli vielä messu-kasukka ja paita. "Polvistu", sanoi hän, asettautuen itse kalliolle, jolloin sotamiehet jakautuivat kahden puolen, ja kuolemaan-tuomittu alkoi: "Kuule minua, rakas isä! Minä olen syntiä tehnyt…"
Mutta keskellä rippiä remahti luolan suulla hirmuinen kivääri sätke.
"Aseisiin!" huusivat vartiat.
Cabecilla kapsahti ylös, antoi käskyjä, valitsi vartiostot ja järesti sotilaansa. Itse oli hän heittänyt kiväärinsä messu-pukunsa päälle ja oli juuri lähtemäisillään, kuin huomasi pojan, yhä vaan polvistuneessa asennossa.
"Mitä sinä täällä te'et?"