1:NEN SOTAMIES. Mik' ihme! Torvet soivat, taisto päättyy!
2:NEN SOTAMIES. On kaatuneita! Verta uhkuu maa!
3:S SOTAMIES. He eroavat; tänne marssivat.
1:NEN SOTAMIES. He kiertää eri teitä; mutta yksi Edellä rientää.
OBADJA.
Ahab kuningas!
2:NEN SOTAMIES. On katse jalopeuran vihaisen!
3:S SOTAMIES. Mi voima vielä jälkeen taistelun!
AHAB (rynnäten perimmäisestä solasta, Obadjalle).
Tuo pukuni! Ma olen petetty.
Ja katalaksi pelkuriksi mun
Ken hyvänsä nyt saattaa mainita.
Miks piilottauduin vastoin luontoani
Tään valhevaipan suojaan? Miksi en
Ma saanut pauhinassa taistelun
Kuninkaan kostonmiekkaa heiluttain
Niin lakaista kuin hävittävä myrsky,
Tai kaatua kuin honka taipumaton!
Vaan viel' on alla vaarumaton maa
Ja käteni voi miekkaa heiluttaa;
Ma näytän heille vielä Ahabin.
(On kiireesti vaihtanut pukua Obadjan kanssa. Oikeasta vuoren
solasta tulee BENHADAD, perimmäisestä JOSAFAT päälliköiden
kera näyttämölle. Molempiin soliin tulee sotamiehiä. Ahab
lähestyy kuninkaallisessa puvussa Benhadadia.)
On tässä Ahab eikä, kautta taivaan,
Lymyä ai'o. Halpa pettäjä
Sa olet, Benhadad; päämiehesi
Ne kaikki ovat väärintekijöitä.
Ei nimeänne kelpo sankari
Voi häpeättä mainita. Min sanoin,
Sen todistan ma tällä kalvalla
Jokaista vastaan teistä. Tai kun teillä
On tapa kohden miestä ainoaa
Usuttaa koko sotajoukkonne —
Sen todistaa voin armeijaanne vastaan.
Sananne syöjät, kehnot luikurit
Olette kaikki. Voiko teistä ken
Sen Ahabista väittää, esiin käyköön!