V, 3, 4. saaha rukkaset on Ruot. få korgen.
XXX.
V. 1, 2. kupeissa poltinmerkki Hevoilla ompi varma. Greekalaisilla oli tapana polttaa merkit hevosihinsa. Muutamilla oli koppa niminen merkki kupeessa, ja näitä nimittivät koppatias eli koppaforos. Toisia nimitettiin samforos, ja niillä oli merkkinä C. Mitä näillä merkeillä osottivat ei tarkoin tietä; kukatiesi hyvää taikka huonompaa hevoslaatua.
Viiteselitykset:
[1] Suomen kielessä ei ole yhtään kirjainta eli puustavia, jolla olisi aivan sama ääni, kuin Greekalaisten o:lla, ellei uo arveltaisi tätä ääntä paraite vastaavan. Mutta koska uo, kirjotettuna vieraassa sanassa, tekisi sen usein tuntemattomaksi, olen sen tähen tämmösiä muukalaisia nimiä koetteeksi kirjottanut näin: Jònia, Eròs, Euròpe; jotka nimet kuiten ovat aivan niin luettavat kuin; Juonia, Eruos, Euruope, Tätä olen tehnyt mainion vasta kuollehen Prof. Raskin mukaan, joka kirjotaissa Lapin ja Suomen kieltä seuraa aivan eri tapaansa. Pitkiä ääniä aa, ee, ii, oo, uu, yy, ää, öö kirjottaa hän á, é, í, ó, ú, ý, æ', ö', e.m. ottá (ottaa); ja äänet oa (ua), ie, uo, eä, (iä), yö, joita hän nimittää Forslagsselvlyde, merkitään häneltä näin: à, è, ò, æ`, ö`, (huom: ei grave-merkkiä) niinkuin tòli (tuoli). Lue Lappisk Sproglære af R. Rask. Köph. 1832. Tämä keino olisi minusta varsin sopiva, ja kirjottajoille paljo huokiampi.
[2] Polvi on pitkä kahesta syystä: luonnostaan ja positionin kautta.
a. Luonnostaan pitkä on se polvi, jonka äänike (vokal) taikka on pitkä, se on, niinkuin tätä Suomen kielessä nykyjään merkitään, kaksinkertasena kirjotettu e.m. sanassa paatuu; taikka kaksääntäväinen (tveljudande), niinkuin sanoissa: pouta, lyön, suora.
b. Positionin kautta pitkä polvi on se, jossa kaksi taikka kolme konsonanttia suorastaan seuraavat äänikettä, niinkuin sanoissa putki, karttu.
Muistutetaan: että Positio sanojen ensimmäisessä, kolmannessa, viiennessä, seihtemännessä j.n.e. polvessa, se on, niisä polvissa, joita aksentolla puhutaan, aina tekee polven pitkäksi, niink. sanassa lóppumáttomámpiénki; vaan ei samati toisessa, neljännessä, kuuennessa, kaheksannessa j.n.e., jotka polvet ovat, miten sattuu, milloin pitkät milloin lyhyet (ancipites), niink. ónnéttomílle elikkä ón-|néttomílle.
Polvi on lyhyt, jossa äänike on lyhyt, se on, ykskertasena kirjotettu, ja jossa ei liion ole positionia e.m. sanoissa tapa, puheli. Muist: Tällainen polvi ei saa koskaan pitkänä piettää, muuten siitä usein, varsinki laulaissa, syntyypi erehys, niink. sanoissa tuli ja tuuli, puhun ja puuhun, suren ja suuren, ja muissa.