— Te siis tunnustatte sanoneenne: "Alas lahtarit!"
— Minä sanoin: "Alas lahtarit!" koska herra konstaapeli sanoi: "Alas lahtarit!" Silloin minä sanoin: "Alas lahtarit!"
Hän tahtoi selittää, että hän hölmistyneenä odottamattomasta syytöksestä, hämmästyksissään oli toistanut noita outoja sanoja, joita syyttä väitettiin hänen sanomikseen ja joita hän totisesti ei ollut lausunut. Hän oli sanonut: "Alas lahtarit!" ikäänkuin hän olisi sanonut: Minäkö haukkumassa ihmisiä? Kuinka voitte luulla sellaista?
Mutta presidentti Bourriche ei ottanut sitä siltä kannalta.
— Väitättekö te, sanoi hän, että konstaapeli ensiksi huusi nuo sanat?
Crainquebille ei enää yrittänytkään enempiä selityksiä. Se oli liian vaikeaa.
— Te ette siis pysy väitteessänne. Siinä teette oikein, sanoi presidentti.
Ja hän kutsutti todistajat esiin.
Konstaapeli n:o 64, Bastien Matra nimeltään, vannoi puhuvansa totta, eikä mitään muuta kuin totta. Sitten hän todisti seuraavaa:
Ollessani palveluksessa lokakuun 20 päivänä kahdentoista aikaan päivällä, huomasin Montmartre-kadulla henkilön, joka minusta näytti kiertävältä kaupustelijalta ja joka sopimattomalla tavalla oli pysähdyttänyt rattaansa talon n:o 328 kohdalle, siten aikaansaaden ajoneuvojen salpautumisen tungokseen. Kehotin häntä kolme eri kertaa liikkumaan eteenpäin, mutta hän kieltäytyi tottelemasta. Ja kun olin antanut hänelle tiedon, että aioin ilmoittaa hänet, vastasi hän minulle huudolla: "Alas lahtarit!" mikä mielestäni on törkeä solvaus.