— Se on sama asia, vastasi presidentti hyväntahtoisesti muhoillen.
Isä Longuemare katsoi häneen harmistuneena:
— Onko sen kummempaa erehdystä kuultu! hän intti. — Mennäpäs sekoittamaan toisiinsa kapusiini ja munkki, joka kuuluu itse pyhän apostoli Paavalin perustamaan barnabiittien luostarikuntaan.
Kuulijoiden parvesta kuului naurunhohotusta ja vihellyksiä.
Ja isä Longuemare, joka katsoi tämän pilkan vastalauseeksi, vakuutti juhlallisesti, että hän tulisi kuolemaansa asti pysymään tuon Pyhän Barnabaan munkkikunnan jäsenenä, jonka pukua hän kantoi sydämessään.
— Tunnustatko sinä, kysyi presidentti, — vehkeilleesi yhdessä ilotyttö Gorcut'n eli niin kutsutun Athénaïsin kanssa, joka sinulle lahjoitti häpeällistä suosiotaan?
Tämän kysymyksen kuultuaan isä Longuemare kohotti ylös taivaaseen tuskaisan katseen ja vastasi ainoastaan vaikenemalla, jossa ilmeni samalla viattoman sielun hämmästys ja turhista sanoista pidättyvän hengenmiehen vakavuus.
— Naimaton nainen Gorcut, kysyi presidentti nuorelta Athénaïsilta, — tunnustatko sinä olleesi salajuonessa Brotteaux'n kanssa.
Hän vastasi sävyisästi:
— Herra Brotteaux ei ole minun tietääkseni tehnyt mitään muuta kuin mikä on oikein ja hyvää. Hän on sellainen mies, jollaisia pitäisi olla paljon ja jota parempaa ei ole. Ne, jotka väittävät toisin, erehtyvät. Siinä kaikki, mitä minulla on sanottavana.