— Siispä tietäkää, sanoi kunnon mestarini, että hän oli hyvin naisiin menevä.
— Juuri sillä alalla, huomautti kirkkoherra, on pirulla erittäin edullinen ote ihmisten suhteen. Mutta mihin te tahdoitte tulla, poikani?
— Olette pian sen näkevä, sanoi kunnon mestarini. — Hra de la Musardière sopi erään piian kanssa lemmenkohtauksesta, jonka piti tapahtua tallissa. Piika meni sinne ja herra päästi hänet takaisin samana kuin hän oli tullutkin. Tiedättekö miksi?
— En tiedä, vastasi kirkkoherra. — Mutta puhukaamme jostakin muusta.
— Älkäämme suinkaan, sanoi hra Coignard. — Tietäkää, että tuo herra varoi makaamasta häntä, sillä hän pelkäsi siittävänsä hevosen, josta hän olisi saanut vastata rikoslain edessä.
— Oh! sanoi parturi, hänen olisi tullut pikemmin pelätä siittävänsä aasin.
— Epäilemättä! sanoi kirkkoherra. — Mutta nämä asiat eivät ollenkaan vie meitä eteenpäin paratiisin tiellä. Olisi parasta jälleen palata hyvälle polulle. Te puhuitte meille äsken niin mieltäylentävästi!
Kunnon mestarini ei vastannut, vaan rupesi laulamaan korkealla äänellä:
— Viistoista vietiin nuorta naista kuningas Ludvigille maistaa, tillillllilii, viisitoista, jotka tempun ties, tillililli, ties.
— Jos tahdotte laulaa, poikani, sanoi kirkkoherra, laulakaa ennemmin joku kaunis burgundilainen joululaulu. Se on samalla virkistävä ja pyhittävä teidän sieluanne.