Kallikrates kohotti maljansa:
— Jos juomme niinkuin epätoivoiset, kuolemme kostamatta!
Vanha Cotta nukkui ja hänen kalju päänsä painui hiljalleen leveätä olkaa vasten.
Dorion oli jonkun aikaa jo näyttänyt hyvin levottomalta filosofimanttelissaan. Hän lähestyi horjuen Thaiksen leposohvaa:
— Thais, minä rakastan sinua, vaikkakin minulle on arvotonta rakastaa naista.
THAIS.
Miksi et sitten äsken rakastanut minua?
DORION.
Sentähden, että olin selvä.