— Ole minulle armollinen, minun Jumalani, sinun suuren hyvyytesi tähden, pyyhi pois minun vääryyteni sinun suuren laupeutesi tähden!
Paphnutius huudahti:
— Thais!
Hän aukaisi silmäluomensa kääntäen ääntä kohden valkeat silmäteränsä.
Albina antoi merkin hunnutetuille naisille vetäytyä jonkun askeleen taaksepäin.
— Thais! toisti munkki.
Hän nosti päätään, heikko henkäys huohotti hänen kelmeiltä huuliltaan:
— Sinäkö se olet, isäni? Muistatko vielä lähdevettä ja taateleita, joita yhdessä poimimme? Sinä päivänä, isäni, heräsin rakkauteen… elämään…
Hän vaikeni antaen päänsä taas vaipua.
Kuolema teki hänessä työtään ja kalmanhiki helmeili hänen otsallaan. Keskeyttäen juhlallisen hiljaisuuden kyyhkykin päästi valittavan äänen. Sitten munkin nyyhkytykset sekautuivat neitseitten virteen.