RAIMUND.
Te pelkäätte, serkku, että nuo oikulliset olennot, milloin hyvät, milloin pahat, nuoret ja vanhat, miten vain mielitte, nuo olennot, jotka vallitsevat luontoa ja näyttävät aina olevan siihen häipymäisillään, eivät suostukaan tyydyttämään uteliaisuuttamme, vaan liukuvat käsistämme juuri kun luulemme ne tavoittavamme. He ovat kuunsäteestä kudotut. Vain lehväin kahahdus ilmaisee heidän ohihuiskahduksensa ja heidän äänensä sulaa suihku- lähteitten solinaan. Jos uskaltaa tarttua heidän kultahamosensa helmaan, niin käteen jää vain kourallinen kuivia lehtiä. Minä en ole niin jumalaton, että lähtisin heitä takaa-ajamaan. Heidän pelkkä nimensä ilmaiskoon meille heidän olemuksensa salaisuuden.
Haltijattaren nimi on ranskaksi fée, italiaksi jata, espanjaksi hada, portugalin- ja provensalinkielillä fada ja fade; fadette siinä berryläismurteessa, jonka George Sand teki kuuluisaksi: se johtuu latinan fatum sanasta, joka merkitsee kohtaloa. Haltijattaret ovat tuloksena mitä suloisimmasta ja mitä surullisimmasta, kaikkein tutunomaisimmasta ja kaikkein yleisimmästä inhimillisen elämän käsittämisestä. Haltijattaret ovat meidän kohtaloitamme. Naisen hahmo sopii hyvin kohtalolle, joka on oikullinen, viekoitteleva, petollinen, täynnä viehätystä, levottomuutta ja vaaroja. Totisesti on meillä jokaisella äitikumminamme haltijatar, joka kätkyemme yli kumartuneena jakaa meille lahjoja, onnekkaita ja tuhoisia, jotka säilytämme halki elämän. Tarkastelkaa ihmisiä, kysykää itseltänne, mitä he ovat, mikä heidät luo ja mitä he saavat aikaan, niin huomaatte, että heidän onnellisen tai turmiokkaan olemassaolonsa ylimpänä lakina on haltijatar. Claudiuksesta pidetään, koska hän laulaa hyvin; hän laulaa hyvin, koska hänen äänijänteensä ovat sopusointuisesti sommitellut. Kuka ne on niin järjestänyt Claudiuksen kurkkuun? Haltijatar. Miksi kuninkaan tytär loukkasi itsensä eukon kehrävarteen? Siksi että hän oli vilkas, hieman vallatonkin… ja siksi että haltijatarten määräys niin sääsi.
Niin vastaa meille satu, ja inhimillinen viisaus ei pääse tuota vastausta kauemmaksi. Miksi, serkkuseni, te olette kaunis, henkevä ja hyvä? Siksi, että eräs haltijatar on suonut teille hyvyyttä, toinen henkevyyttä ja kolmas suloa. Heidän tahtonsa on tapahtunut. Salaperäinen risti-äiti määrää syntyessämme elämämme kaikki teot ja kaikki ajatukset, ja me olemme onnelliset vain mikäli hän niin tahtoo. Vapaus on haavetta ja haltijatar on ilmeinen totuus. — Ystäväni, hyve, samoinkuin pahekin, on välttämättömyys, jota ei käy väistäminen… Älkää väittäkö vastaan! Hyveen kauneus pysyy samana ja hyve ansaitsee yhtä paljon kunnioitustamme, vaikka onkin epätahallinen.
Me emme rakasta sitä hintaa, minkä hyvyys maksaa, vaan sitä hyvää, minkä se aiheuttaa.
Kauniit ajatukset ovat lähtöisin kauniista sieluista, jotka levittävät omaa olemustansa niinkuin kukat haihduttavat olemuksensa osasia tuoksuina. Jalo sielu ei voi henkiä muuta kuin jaloutta, samoinkuin ruusu ei voi tuoksua muulta kuin ruusulta. Niin ovat haltijattaret tahtoneet. Kiittäkää heitä, serkkuseni.
LAURA.
Minä en enää kuuntele teitä. Viisautenne on hirveä. Minä tunnen haltijattarien mahdin, tunnen heidän oikkunsa. He ovat varjelleet minua enemmän kuin muita sisäisiltä heikkouksilta, huolilta ja rasituksilta. Mutta minä tiedän, että heidän yläpuolellaan, elämän satunnaisuuksien yläpuolella, liikkuu ikuinen ajatus, joka luo meihin uskoa, toivoa ja lähimmäisen-rakkautta. — Hyvää yötä, serkku.