Sitten minä koetin täsmällisten fysikaalisten periaatteiden mukaan määritellä sen kappaleen paikan, jonka varjon olin nähnyt; ja osoitin paikkaa sormellani:
— Hän oli tuossa, uskokaa, jos tahdotte…
Vanhus lähestyi minua kynttilä kädessä, katsoi minua jäykästi elottomilla silmillään ja virkkoi:
— Nyt minä näen, ettette petä minua, vaan että todellakin olette eräs Nozière. Oletteko kenties Jeanin, Pariisin tohtorin poika? Minä tunsin hänen setänsä, Renén, kun hän oli vielä nuori. Hän näki, hänkin, naisen, jota kukaan muu ei nähnyt. On luultavaa, että se on Jumalan koko suvulle säätämä rangaistus siitä synnistä, johon teki itsensä syypääksi chouani Claude, joka menetti sielunsa autuuden antautuessaan tekemisiin leipurin vaimon kanssa.
— Puhutteko, kysyin minä, siitä Claude'ista, jonka luuranko löydettiin ontosta puusta, pyssy ja rukousnauha vierellään?
— Nuori herraseni, rukousnauhasta ei hänellä ollut mitään hyötyä. Hän on syössyt itsensä ikuiseen kadotukseen vaimon vuoksi.
Vanhus ei kertonut minulle sen enempää. Minä voin tuskin maistaa hänen tarjoamaansa ruokaa: leipää, munia, silavaa ja omenaviiniä. Katseeni kääntyi alinomaa seinälle, jossa olin nähnyt varjon. Olinhan sen todella nähnyt! Se oli hyvin selvä, tarkkapiirteisempi kuin olisi voinut olla lieden häilyvän valon ja kynttilän savuavan liekin luoma luonnollinen varjo.
Seuraavana päivänä minä kävin siinä autiossa talossa, jossa olivat aikoinaan asuneet Claude ja René, kuljin seudun ristiin rastiin, tiedustelin asioita kirkkoherralta, mutta en saanut minkäänlaista tietoa siitä nuoresta tytöstä, jonka varjon olin nähnyt.
En tiedä vielä nytkään, onko uskottava vanhaa kapakanemäntää. En tiedä, onko jokin haamu käynyt tässä tuiman yksinäisessä metsäseudussa tervehtimässä talonpoikia, joista polveudun, ja onko perinnöllinen Varjo, joka ilmestyi juroille ja mystillisille esi-isilleni, näyttäytynyt uusin suloin heidän uneksivalle lapsellensa.
Olenko nähnyt Saint-Jeanin majatalossa Nozière-perheen sukuhaltijan, vai ilmoitettiinko minulle ehkä tuona talviyönä, että minulle lankeisi elämässä kaikkein paras osa, että laupias luonto oli suonut minulle kalleimman lahjansa, unelmien lahjan?