13. Matka Itä-Karjalassa Sortavalasta Joensuuhun. Sortavalasta Kirjavalahteen ja edelleen Ristijärveä Pötsövaaralle, josta raivaamatonta metsää Läskelänjoelle sekä sitä pitkin Jänisjärvelle. Edelleen vesitse Anoniemeen ja Värtsilään, josta jalkaisin saloteitä Korpiselän ja Ilomantsin kautta Koitajoen Lylykoskelle. Sieltä veneellä tätä koskirikasta jokea Pielisjoen varteen Uimaharjulle. Höyryveneellä Joensuuhun tai myös edelleen B 14:n mukaan. — Tämä matka on tosin vaivalloinen, mutta hyvin vaihteleva: etelässä Laatokka ja Karjalan ihanimmat seudut, Jänisjärvestä Koitajoelle synkintä saloa ja vihdoin Koitajoen monet rajut kosket, joista erittäin mainittakoon Kuusamo ja Pamilokoski. Monesta koskesta käy laskea veneelläkin.
14. Matka Joensuusta Nurmekseen, tapahtuu tavallisesti suoraan höyryveneellä. Kuitenkin pitää matkailijan poiketa Koitajoen Pamilokoskelle ja Kolin kukkuloille, jotka ovat Pielisjärven länsirannalla Juu'an pitäjässä.
a) Matka Koitajoelle alotetaan joko Enon kirkolta, josta jalkaisin joelle Lylykoskelle (josta edelleen B 13:n mukaan), tai Uimaharjulta vähän ylempää Pielisjoen varrelta, josta jalkaisin metsäpolkuja Pamilokoskelle; sieltä takaisin veneellä Koitajokea Pielisjoelle. (Tällä matkalla on Siikakoski, josta käy laskea veneellä.) Kumpaakin näitä matkoja käy esittää ainoastaan tottuneille matkailijoille, jotka eivät pelkää mitään vastuksia eikä vaivoja.
b) Matka Kolin kukkuloille voidaan usein mukavasti tehdä höyryveneellä perille asti. Jos ei kuitenkaan satu laivakulkua sinne suoraan, päästään Kolille sopivimmin soutamalla Pielisjärven poikki järven itärannasta Läpikäytävästä, johon kaikki näiden vesien höyryveneet poikkeavat. Pääsee Kolille maitsekin Ahvenisten sillalta Pielisjärven alapäästä eli Pielisjoen niskasta. Maantie, 10 km, kulkee kauniin Herajärven ohitse, josta ei ole muuta kuin huono metsäpolku Kolille.
Varustautuminen pitkälle matkalle.
Viihtymys pitkällä jalkamatkalla riippuu hyvin suuresti tarkoituksen mukaisista varuksista, jonka tähden niistä on pidettävä hyvää huolta. Puvun pitää täyttää monta ehtoa: sen tulee olla mukava kävelylle, soveltua yhtä hyvin kauniilla ilmalla kuin kylmässä, tuulessa ja sateessa, yhtä hyvin kaupunkioloissa ja höyrylaivoilla kuin syrjäisimmissä maakylissä; sen tulee olla kevyt, kestävä ja viimeksi vielä helppo pestä ja korjata. Saadakseen sellaisen puvun, joka täyttää kaikki nämä vaatimukset, täytyy jalkamatkailijan heti hyljätä kaikki sellaiset mietteet, miten hän matkallaan voisi esiytyä muhkeassa seurapuvussa, sillä kantamukseen ei sovi muuta kuin mikä jalkamiehelle on kaikkein välttämättömintä. Mutta sopiva puku salliikin tämän supistuksen. Eikä matkailijan tarvitse pitääkään lukua mistään seuraelämän vanhoista kaavoista tai etuluuloista tai »mitähän ihmiset sanovat», jos hänen pukunsa onkin niin taikka näin. Hän liikkuu vapaasti kaikissa tiloissa ja pysyy sinä, kuin on: matkailijana.
Tässä seuraa näiden perusasteiden mukaan käytöllisen kokemuksen nojalla tehty varustusehdotus jalkamatkailijalle, sekä miehelle että naiselle.
Pukimet, a) Miehelle' Flanellipaita, mukavat hihansuut, leveä, alas käännetty, kiinni ommeltu kaulus, jonka alle kaulaliina solmitaan; väri mielen mukaan, ei kuitenkaan arkalaatuinen; kastumisesta välttämättä tapahtuvan kutistumisen tähden tehdään paita väljäksi, varsinkin hihat kyllin pitkiksi. Nuttu mekon malliin ja väljät polvihousut hyvästä villakankaasta, joka ei pelkää kastumista. Sekä mekkoon että housuihin pitää teettää niin monta taskua kuin mahdollista. Liivi ei ole välttämätön, vaan on kuitenkin usein, esim. vesimatkoilla, hyvään tarpeesen. Pitkät, tummansiniset tai mustat villasukat. Jalkineista tuonnempana. Alushousut, myöskin polvihousujen malliin, mieluisimmin liinaiset. Päällysvaatteeksi paksu, pehmoinen saali, joka samalla tekee peitteen virkaa. Eri päällystakki tai sadetakki on soveltumaton. Soveliain päähine on kevyt, pehmeä huopahattu. [Erittäin sopivia ovat n.s. »sänkihatut» (»ullstump»), joita saadaan esim. Vecksellin hattukaupasta Helsingistä 4 markalla.] Pitkä yöpaita.
Pitovaatteita tarvitaan ainoastaan yhdet, flanellipaitoja ja alusvaatteita sitä vastoin kerran muuttaa; suurempi varasto on liikaa, kun on helppo toimittaa pesua matkalla. Sukkia ja nenäliinoja kuitenkin runsaammin.
Muist.: Jos käytetään muuten mukavaa ja kevyttä polvihousupukua, otettakoon suojaksi itikoilta kevyet, hienosta liinakankaasta tehdyt säärykset vedettäväksi tarpeen tullen sukkien päälle jalkaan.