Päivän jako. Jos on pitkiä matkoja ehdittävä, tulee pitää yleisenä sääntönä päiväyksien jakaminen siten, että noin kolmas osa astutaan aamulla ja muu matka iltapäivällä ja illalla; puolipäivän hetket, varsinkin kirkkaina, kuumina päivinä, on levättävä. Tavallisessa marssissa ja milloin jonkun seudun merkillisyyksiä on katseltava, sovitetaan kävely satunnaisten asianhaarain mukaan.
Ruokajärjestys jalkamatkalla meidän maassamme sovitetaan olojen mukaan. Yleisenä sääntönä olkoon, että pitää nurisematta tyytyä siihen, mitä on tarjona, ja syödä mitä hyvänsä, kuin vain maistuu. Omaa evästä on vaikea kantaa mukana, kuitenkin pitää aina teetä olla repussa. Levähdyspaikasta lähteissä otetaan aina leipää ja, jos mahdollista, pari munaa taskuun; sen evään avulla tullaan toimeen, vaikka matka lähimpään taloon olkoon pitkäkin.
Kävelijän pahin kiusaaja on jano; sen voittamiseksi on kieltäytyminen välttämätön. Juoda joka lähteestä on turmiollista ja auttaa ainoastaan hetkiseksi. Jos ensi päivät vastustaa juomisvirvoituksen haluansa, niin loppuu janon tunne vähitellen. Iltasilla kävelyn päätyttyä sopii sitte juoda kylliksen, ja varsinkin tekee lämmin tee hyvää. Virvoitukseksi otettakoon sitruunoita reppuun; puoli sitruunaa riittää kyllin sammuttamaan janoa pitkäksi aikaa.
Taskumattia ei pidä hyvällä kävelijällä koskaan olla. Hän ei saa missään tapauksessa vähentää voimiansa nauttimalla väkeviä juomia; olutta hän kuitenkin saattaa vähän juoda.
Opasta on käytettävä ainoastaan suurimmassa tarpeessa. Viehättävämpää on omin neuvoin etsiä tietä, vaikkapa tulisikin tehdyksi pieniä kierroksia, kuin ajattelemattomasti kuljetuttaa itseään toisella. Kartta ja kompassi sekä tien kyseleminen riittävät useimmissa tapauksissa ihan kylliksi.
Yösijaksi on talossa, jonka siisteys epäilyttää, mieluisemmin valittava lato tai aitta kuin asuinhuone. Jos kuitenkin täytyy jäädä huoneesen, on olkivuode lattialla parempi kuin sänky. Aina pitää riisuutua täydelliseen yöpukuun silloinkin, kuin maataan ladossa; lepo ei tule riittäväksi, jos maataan vaatteissaan.
Uida tai kylpeä pitää vähintäin kerran päivässä.
Jalkojen hoidosta tulee pitää tarkkaa huolta. Jo ennen matkalle lähtöä on jalkoja karaistava. Se tapahtuu siten, että joka ilta pestään ne vedellä ja saippualla (jos ei muuten joka päivä käytetä kylpyä) ja sitte hyvästi kuivataan; nahkan kovettumat hierotaan pesemisen jälkeen vaseliinilla tai lanoliinilla. Samoin juuri on tehtävä matkalla. Jos tulee rakkoja, pistetään neulalla lävitse ompelulanka, vesi tiukkuu silloin pois ja lanka, joka leikataan siihen jäämään, pitää reiät auki; tämä pistäminen tuskin tuntuukaan. Jos hankautuu jokin paikka nahattomaksi, on se pidettävä puhtaana, voideltava sinkkisalvalla ja peitettävä liinatilkulla. Sukkain muuttaminen joka päivä edistää jalkojen pysymistä terveenä.
Jalkineita ei saa voidella heti ennen käyttämistä. Jos ne ovat läpimärjät, ei niitä saa kuivata kovin lämpimässä, vaan vähitellen. Kutistumisen estämiseksi on sovelias sulloa ne hyvästi täyteen kauroja. Jos niitä ei ole saatavissa, käytetään kuivia heiniä tai olkia. Jos kengät tällä tavoin pannaan illalla lestille, ovat ne seuraavana aamuna ihan kelvolliset jalkaan.
Pesua toimitetaan niin usein kuin mahdollista. Villaisten pesemistä on valvottava, ett'eivät ne kutistuisi.