Iris puri huuliaan onnettoman näköisenä ja nieli itkua.
— Saamme juoda kahvin ilman leipää sitten, sanoi Mauno rauhallisesti. — Se sopiikin paremmin ompeluseuran vakavaan tarkoitukseen.
— Minä menen ostamaan uutta leipää, sanoi Kaarina iloisesti. — Leipurihan on aivan lähellä.
Hän puki päällystakin ylleen nopeasti. Mutta eteisen ovessa hän törmäsi yhteen Erkin kanssa, joka hilpeästi heilutti kahta suurta pussia kädessään.
— Hei! huusi hän. — Älkää surko, täällä on syömistä enemmänkin. Hän ojensi pussit Irikselle.
Erkki oli muiden huomaamatta pujahtanut ulos ja juossut leipuriin.
— Hyväinen aika, Erkki, mistä sinä ne sait? huudahti Iris.
— Leipurilta, jonne neiti Hajamielinen ne oli jättänyt. Myymäläneiti oli korjannut ne talteen.
Mieliala, joka hetken aikaa oli ollut masentunut, kohosi huomattavasti, ja kohta Iriskin nauroi yhtä makeasti kuin toiset hajamielisyydelleen.
Mauno katosi huoneeseensa ja palasi paksu nidos kädessään.