— Minkälaisen palkan tahtoisit?
— Olenpahan ensin ruokapalkalla, pastori määrää sitten työn mukaan.
Asia oli sillä päätetty. Heikki Heikinpoika otettiin pappilaan väliaikaiseksi renkipojaksi. Martta vei hänet väentupaan ja osoitti hänelle Ranssun vuoteen ja pienen kulmakaapin.
— Enköhän minä saisi maata jossakin vilpoisemmassa, sanoi Heikki luoden epäröivän katseen vuoteeseen.
— Miksikä ei. Jos mieluummin makaat luhdissa, on meillä yksi tyhjänä. Tuo tuossa pihan perällä. Nyt saat ensi työksesi pilkkoa halkoja ja tuoda minulle keittiöön.
Vähän ajan kuluttua kuului reipasta laulua halkovajasta. Uusi renkipoika siellä heilutti kirvestä paitahihasillaan, hattu niskassa.
— Kylläpä tässä talossa tyttöjä piisaa, huomautti hän iloisesti, kun Liisi ja Tyyra ja Ulla kulkivat halkovajan ohitse. — Nyt olen jo laskenut kuusi kappaletta. Onko teitä vielä useampia?
Tytöt pysähtyivät hämmästyneinä, ja Tyyra loi poikaan pitkän katseen ylhäältäpäin.
— Hirveän nenäkäs tuo poika, sanoi hän puoliääneen, mutta niin selvästi, että Heikki kuuli. Hänen harmaat silmänsä hymyilivät veitikkamaisesti ja kohottaen kätensä ohimolle hän virkkoi:
— Anteeksi, armollinen neiti, olen niin moukkamainen ja tottumaton herrastapoihin.