Kaarina (akkunaa tarkkaillen). Eiköhän niin valtava ruho ole koskettanut akkunan puitteisiin? — Ahaa! Kiitetty olkoon tuo naula, johon niin usein raapaisen sormeni! Näettekös siinä mitään?
Rouva Keränen. Jokin musta tukkula!
Kaarina. Juuri niin, musta tukkula. Kirjoita, Terttu: musta, takkuinen tukka!
Rouva Keränen. Siunatkoon, se on takertunut hiuksistaan siihen!
Terttu. Kuin Absalom!
Rouva Keränen. Olisi sekin jäänyt riippumaan!
Kaarina. Olisikin! Olisi pyörä paikoillaan!
Terttu. Tämä protokolla olisi nyt valmis, niin että jos herrasväki suvaitsisi piirtää nimensä alle.
Kaarina. Maalin, ole hyvä!
Rouva Keränen (kirjoittaa). Jaa koko nimi ja päivämäärä?