Rouva Keränen. Voi, voi, minun pitää kirjoittaa Lilli-Lempille ja Ihannelmalle. Tulkoot pois niiltä kursseilta. Ei semmoisista mitään hyödy. Ja Aatu — siellä se vaan istuu mudassa ja nauttii elämästä! Ja kaikki murheet saan minä, heikko vaimonpuoli, yksin kantaa! (Menee.)
Kaarina. No, nyt te sopan keititte! Ajatelkaas nyt sitä jokapäiväistä voivottelua!
Terttu. Ja kun Lilli-Lempi ja Ihannelma rientävät kotiin…
Tarpala. Ja Aatu elämän nautinnosta ja mudasta!
Ranka. Kerran se soppa kuitenkin olisi ollut nieltävä, parempi heti!
Tarpala. Ja myöntäkää, että oli hivelevää nähdä sen louhikäärmeen ällistys: kaksoishäät! Eikä hän ole haistanutkaan!
Terttu. Se oli hyvittävää, myönnetään. Mutta millaisiksi te luulette meitä, että te noin vain…
Kaarina. Ja toisaalta on Maalin-rouvassa hyvääkin. Hän on sittekin miellyttävämpi kuin Ihannelma ja Lilli-Lempi.
Tarpala. Siksipä juuri nämä meidän häämme tulevat olemaan suuri apu Maalin-rouvalle ja tekevät Ihannelman ja Lilli-Lemmen miellyttävämmiksi!
Kaarina. Meidän häämme?