Bertha. Ensimäiseksi, kuka tämä herra oikein on?
Kaarle. Sitä asiaa en taida oikein selittää, enemmin kuin taitaisin sanoa mikä hän on!
Parooni (kiivaudella). Mikä on tarkoituksenne?
Kaarle. Älkäät antako hämmentää rauhaanne!
Bertha (Kaarlelle). Miksi astuu hän (näytti paroonia) sinun nimelläs meidän eteen?
Kaarle. Minun nimelläni, mitä sanotte! En ole kaipaava sellaista kunniaa.
Parooni (ei ole kuulevanaan, vaan kääntyy Berthan puoleen). Isäni antoi tiedon minun olevan odotetun tänne, ja lisäsi vielä puolinaisia viittauksia jostakusta erinäisestä tarkoituksesta, siitä…
Kaarle (ottaa Marian kädestä kiinni). Erinäinen tarkoitus on vissin tänä ihanana päivänä minulle ja Marialle!
Bertha (paroonille). Teidän isänne! En ymmärrä mitään muuta, vaan että minulla ja läsnä olevalla sukulaisella olisi sanomista tämän päivän tarkoituksesta.
Parooni. Olkoon niin! Mutta mintähden minun piti oleman läsnä, se menee ymmärrykseni yli.