Anni. Palvelukseni on jotensakin helppoa ja mukavaa.
Aappo. Sitä parempi! —
Anni. Tarvitsee vain palvella varhaisesta aamusta iltamyöhäiseen; toisinaan myöskin yöllä; toimittaa kaksikymmentä asiaa yhdellä kertaa! liehua ympäri kaupunkia jalkaisin, väliin hevosella, — usein melkein yhtaikaa olla portinvartijana, kamaripalvelijana, ajajana ja ratsupalvelijana, lyhyesti paljon työtä, vähän ruokaa, nukkua harvoin eikä juoda koskaan… Toivon että huomaatte vaikeaksi saada näin hyvää palvelusta.
Aappo. Niin tietysti! —
Anni. (Itsekseen.) Hän ei näy ensinkään säikähtäneen. (Ääneen.) Minun täytyy antaa teille vielä muutamia tietoja — — — Mieheni on jotensakin kiivas, tuota pikaa viilettää hän korville — minä olen paljon sävyisämpi; vaan ajan sillä heti talostani sen, jota minun pitää sekuntikaan odottaa.
Aappo. (Syrjään.) Onpa se helkkarin sävyisästi tehty. (Ääneen.) En aijo koskaan vastustaa herraa, enkä koskaan odotuttaa rouvalla.
Anni. (Syrjään.) Kuinka rohkea, ja kuinka kylmä! (Ääneen.) Te olette siis tyytyväinen kalkkeen tähän? Oli menneeksi, otan teidät palvelukseeni ja te saatte heti alkaa. — Kanna tänne aamiaiseni — — — lakaise sali — — — koko asunto — — — puhdista puutarha — — — ruoki hevoset — — — No, mene!
Aappo. Minä riennän —
Anni. Ei, odota vähän, ajajani ei ole kotona, syön päivällisen kylässä, te ajatte minut sinne; sitte saatte palvella minua pöydässä; illalla lähden maatilalleni, silloin täytyy teidän olla ratsaspalvelijana. Myöhempänä aijon lähettää teidät yötä vasten maaseudulle, teidän pitää ratsastaa niin kiireesti kuin suinkin on mahdollista, ja toimittaa vastaus joutuin erääseen tärkeään kirjeeseen. —
Aappo. Kyllä, teidän armonne. (Itseks.) Sattuipa piru naisekseen! —