Anni. Minkä vuoksi sinne?
Aappo. Täällä on kapteenin vaatteet ja ne täytyy minun mukaani ottaa.
Anni. Mutta joudu —
Aappo. (Syrjään; mennessään.) En haluaisi palvella tuota ihmistä, vaikka saisin miljoonan vuodessa.
Anni. (Yksin; pitää nenäliinaa suun edessä, nauraa ja riisuu rouvan vaatteet yltään.) Voin ihan menehtyä nauruun — — — mutta teen niinkuin hänkin — — — kun minun oli lähdettävä, niin riisui hänkin herruutensa nöyryyttääkseen minut, minä rupean nyt taas Anniksi ja odottelen häntä tältään… Ah, hyvä Jumala! tuossa hän jo tuleekin.
Aappo. (Tulee.) Teidän armonne, minulla on kunnia — — Ah! sinähän se olet, Anni! — —- — nyt jo takaisin tullut.
Anni. Huomasin petoksesi… Sain tietää, että kapteeni oli matkustanut jo toissa päivänä ja silloin rupesin epäilemään sinua.
Aappo. Ah, olisit tullut takaisin, vaikka et olisi mitään huomannutkaan, aijoin juuri lähteä sinua hakemaan.
Anni. Todellakin?
Aappo. Sinun "hänen armonsa" on syöjätär — —