Anni. Senki tolvana! —
Aappo. Ja tapanen aikoo tehdä vieläkin jotain.
Anni. Mitä sitte?
Aappo. Niin pian kuin huomaan pienimmässäkään määrässä viekkautta tai epäjärjestystä talossa, niin sanon isäntäväelleni: katsokaa tarkoin neitsyen tekoja, hän on hyvä tyttö, mutta niin peijakkaan viekas, että voi valehdella aivan hurskaalla naamalla, ja lisäksi antaa hän lahjoa itseään. —
Anni. Ja tämänkö sanot?
Aappo. Sanon, jumaliste! Olen siksi tyhmä! Sanon rouvalle: kaikki nauhat, kaikki korukalut, joilla neitsyt Anni komeilee, kaikki ne ovat ostetut teidän rahoillanne.
Anni. Olen hukassa! —
Aappo. Sanalla sanoen, kuvaan teidät sellaiseksi kuin oikein vilkas, toimelias ja viekas kamarineitsyt on, hän kun samalla kertaa voi selvittää kymmenet rettelöt, pettää parikymmentä isäntää, ja vuodessa kääntää kolmekymmentä taloa mullin mallin. Huomaatte kai että puhun totta.
Anni. Olen aivan suunniltani. — Vielä sananen, — — —
Aappo. Ei, minä en sano enempää, siinä oli kaikki.