Anni (syrjään). Oo, nyt en kestä enää. (Ääneen). Kukapa olisi voinut uskoa, että tuon tolvanan tähden ajoin nuoren, sävyisän miehen, joka oli kaunis kuin päivä virkapuvussaan.
Aappo. Niin, jos neitsyt antaisi minullekin virkapuvun, niin saisittepa nähdä — — että — — —
Anni. Sinulle! —
Aappo. Niin, antakaapa koetteeksi.
Anni. Kaiken ikäsi näytät sinä kuitenkin moukalta.
Aappo. Koettakaa kuitenkin.
(Annin puhuessa riisuu maalaispuvun.)
Anni (syrjään). Tosiaankin minua haluttaisi tehdä se. Annan hänelle virkapuvun. Hän näyttää silloin vielä hassummalle, ja minä olen varma, että kun hänen armonsa saa nähdä hänen tyhmän naamansa ja kömpelön käytöksensä, niin ajaa hän hänet heti talosta. —
Aappo. (Palvelijan virkapuvussa aivan Annin vieressä). Sitä en usko.
Anni. Mitä näen! Sehän on Aappo!