Koko seuraavan lukukauden ajan Ruth odotti uutisia Edvardista ja hänen suunnitelmistaan, mutta ei kuullut mitään ennen kuin aivan lukukauden lopussa. Hän sai kirjeen lady Douglasilta, jonka mukana oli muutama rivi Tediltä. "Määräyskirja on saapunut. Aivottomat nuoremmat pojat kelpaavat vain armeijaan. Ted toivoo voivansa siirtyä rykmenttiin muutaman viikon kuluttua!" Hän lisäsi toivovansa, että Ruth ja Duncan voisivat vierailla Lontoossa ja tavata hänet ennen kuin hän lähtisi.
Oli viimeinen ilta koulussa ja miss Long oli antanut luvan Ruthille ja
Alicelle viettää sen, kuinka he halusivat.
Juuri ennen teeaikaa Ruth tapasi Alicen portaissa kävelylle lähdössä.
— Olen menossa viettämään iltaa Debbyn kanssa, hän sanoi. Ruth sen sijaan aikoi viettää hiljaisen illan huoneessaan.
Vanha ystävämme Deborah Burton pystyi vielä käymään kappelissa aamuisin ja silloin tällöin kirkossa sunnuntaisin.
Tänä iltapäivänä Deborah istui mukavassa nojatuolissa vieressään pieni pyöreä pöytä ja sen päällä avattu raamattu.
Alice avasi oven hiljaa ja kurkisti sisään. Debbyn silmät olivat kiinni eikä hän kuullut vierastaan, mutta iloinen nauru sai hänet katsahtamaan ylös.
— Debby, Alice sanoi, — olen tullut teelle, mutta lähden pois ilman, ellet suostu istumaan tuolissasi silmät suljettuina, etkä saa avata niitä ennen kuin annan luvan.
Muutaman minuutin kuluttua Alice antoi luvan katsoa. Hän oli kattanut teepöydän. Siinä oli paahdettua leipää ja teetä.
Kun he olivat juoneet Alice alkoi, Debbyn vastalauseista huolimatta, tiskata astioita. Sen jälkeen hän istuutui pienelle tuolille. Debby silitti hänen hiuksiaan.