— Suuri ja voimakas henki, sanoi kalastaja, jos sinä todellakin olet niin kovasydäminen, että tahdot kostaa hyvän pahalla ja tappaa minut, niin täytynee minun alistua kohtalooni, mutta lupaa minulle ainoan oikean Jumalan nimessä, että vastaat minulle yhteen kysymykseen, ennenkuin otat minut hengiltä.
Kun henki kuuli Jumalan nimen, niin häntä vapisutti, mutta hän ei voinut kieltäytyä, kun kalastaja vetosi siihen nimeen.
— Puhu, mutta nopeasti!
Silloin kysyi kalastaja:
— Kuinka sinä, joka olet niin suuri, voit mahtua noin pieneen astiaan? Ehkäpä koko juttusi on vain turhaa lorua!
— Etkö sinä usko, että minä olin tuon pullon sisällä? kysyi henki.
— En usko, jollen näe sitä omin silmin, vastasi kalastaja.
— No, jollet usko, sanoi henki, niin voinhan ryömiä sinne sisään.
Hän muutti itsensä savuksi, joka kohosi aina ylös taivaaseen asti, ja tunkeutui vähitellen pullon sisään, kunnes viimeinenkin jälki hänestä oli kadonnut.
Silloin kalastaja sulki pullon suun nopeasti ja huusi: