Nyt hän mielestään oli oikein rikas ja osti kaikenlaisia herkkuja vaimolleen ja lapsilleen.
Visiiri vei kalat keittiöön ja varmuuden vuoksi hän tahtoi itse olla läsnä, kun kokki niitä valmisti, jotta onnettomuutta ei uudestaan tapahtuisi.
Kokki perkasi ja huuhtoi kalat ja pani ne sitten pannulle paistumaan. Mutta juuri kun ne alkoivat pihistä, tapahtui aivan samoin kuin edelliselläkin kerralla. Seinä halkesi kahtia ja nuori, kaunis tyttö tuli esille. Hän kosketteli taaskin kaloja sauvallaan ja sanoi:
Kirjokalat, ystäväni,
noudatteko käskyjäni?
Heti kalat nostivat päänsä pystyyn ja vastasivat yhteen ääneen:
Kuinka toisin olla vois? —
Tottelemme — huoli pois!
Sitten kaikki taasen laskeutuivat paikoilleen ja haamu katosi.
Visiiri seisoi ihmeissään, ja kokki astui varovaisesti lieden ääreen veitsi kädessä. Hän ei tiennyt, uskaltaisiko hän koskea kaloihin ja kysyi visiiriltä neuvoa.
— Käännä vaan, sanoi visiiri ja asetti kätensä suojelevasti pannun yli, jotta kalat eivät voisi päästä karkuun.
Mutta tuskin kokki oli veitsellä niihin kajonnut, niin kalat hypähtivät korkealle ilmaan ja putosivat tuleen.