Sitten hän alkoi laskea leikkiä hänen kanssansa ja koetti mairitella häntä, mutta prinsessa työnsi hänet luotaan ja alkoi itkeä ja valittaa.
Sattuipa Kiinan kuningas metsästämään tällä seudulla ja huomatessaan puun, jonka juurella kiinalainen ja prinsessa istuivat, lähestyi hän sitä, saadakseen lepoa ja virvoitusta. Hän hämmästyi suuresti nähdessään täällä kaukana asutuilta seuduilta niin ihmeen ihanan tytön ja tiedusteli kiinalaiselta kuka hän oli.
"Hän on minun vaimoni", vastasi kiinalainen.
Mutta prinsessa hypähti suuttuneena pystyyn ja sanoi:
"Hän valehtelee, herra! Hän on viekas taikuri, joka petoksella on ryöstänyt minut!"
Kuningas käski seuralaisensa heti vangita kiinalaisen ja antaa hänelle aika selkäsaunan. Sitte hän lähti kotimatkalle, vieden prinsessan ja hänen ihmeellisen hevosensa mukanansa. Hevosen hän käski asettaa aarreaittaansa ja prinsessalle hän antoi oman huoneensa, sillä hän oli suuresti ihastunut hänen sulouteensa ja kauniiseen ulkomuotoonsa, ja päätti naida hänet.
Mutta tämäpä ei ollut prinsessalle lainkaan mieleen ja pelastuaksensa hän tekeytyi hulluksi.
Suurestipa kuningas siis hämmästyi, kun hän vielä samana iltana mennessään prinsessaa tervehtimään, huomasi hänet aivan muuttuneeksi. Prinsessa hutki käsillään, potki jalkojaan ja huutaen ja kirkuen repi vaatteitansa. Kuningas läksi suruissansa pois hänen luotansa, ja kyseli neuvoa kaikilta valtakuntansa lääkäreiltä ja viisailta miehiltä saadakseen prinsessan taas terveeksi. Mutta ei mikään keino voinut hänen tautiansa parantaa.
Prinssi kulki maasta maahan.