Kun prinsessa kuuli prinssin äänen, niin hän tunsi hänet heti ja riemuissaan heittäytyi hänen kaulaansa ja tiedusteli miten hän oli päässyt linnaan. Mutta prinssi vastasi:
"Nyt ei ole aikaa pitkiin selityksiin, sillä saattajani odottavat minua etuhuoneessa. Mutta minä lupaan tehdä kaikki pelastaakseni sinut. Koetan keksiä jonkun juonen, jonka avulla pääsemme pakenemaan. Ja jollei muu auta, niin palaan isäni luo ja hyökkään sotajoukollamme Kiinaan."
Prinssi palasi sitten kuninkaan luo ja kehotti häntä tulemaan prinsessan huoneeseen ja katsomaan ihmettä, jonka hän oli saanut aikaan. Mutta kun he astuivat huoneeseen, niin prinsessa alkoi jälleen huutaa ja kirkua ja huitoa käsillänsä. Silloin prinssi lähestyi häntä, mutisi loihtusanoja ja puhalsi hänen kasvoihinsa. Ja kuninkaan huomaamatta hän kuiskasi prinsessalle:
"Nouse ja käy kuninkaan luo ja suutele hänen kättänsä."
Samassa prinsessa vaipui maahan ikäänkuin hän olisi menettänyt tajuntansa. Hetken maattuansa hän avasi silmänsä, astui kuninkaan luo, suuteli kunnioittaen hänen kättänsä ja sanoi:
"Tervetuloa herrani ja kuninkaani! Olen ihmeissäni, että tulit orjaasi tervehtimään."
Kuningas ihastui ikihyväksi kuullessaan hänen jälleen puhuvan suloisella äänellä. Sitten hän kääntyi prinssin puoleen ja sanoi:
"Ilmoita joku toive, niin lupaan jo edeltäpäin täyttää sen."
Prinssi vastasi:
"Ei vielä ole aika palkintoa antaa, sillä tauti voisi mahdollisesti vielä uudistua. Anna kymmenen orjattaren kantaa hänet kylpyyn, mutta varokoot, ettei hän jalallaan maata kosketa. Pukeutukoon sitten kallisarvoisiin vaatteihin, jotta hän unohtaisi sydänsurunsa ja hänen mielensä kävisi keveäksi. Saata hänet sitten sille paikalle kaupungin ulkopuolelle, josta hänet löysitkin. Sillä siellä paha henki häneen meni."