"Sotajoukot minulle uskotussa osastossani!

"Voitolla taisteltuanne Gorny-Dubniak'illa Lokakuun 24 päivänä ja 28 päivänä Telisch'in tykönä piirititte Osman Paschan Plevnan luokse, hävititte häneltä varasto-tiet ja laskitte tuon rautapiirinne Plevnan ympärille, jonka jälestä Osman paschan armeijan hävitys oli ainoastaan ajan kysymys.

"Pian sen jälkeen eli 10 päivänä Marraskuuta valloititte urhollisella ratsuväen hyökkäyksellä Vartza kaupungin.

"Tämän jälkeen jätettyäni nämät teidän verellänne valloitetut asemat hiljan tulleiden kranatöri-joukkojen haltuun, vein teidät 17 päivänä Marraskuuta Mehmed-Alin armeijaa vastaan, joka aikoessansa rientää Osman paschan avuksi oli asettunut Orhanien seuduille. Voitettuanne viholliset tappeluissa ensin Pravetz'illa 22 ja 23 päivänä Marraskuuta, sekä 26 päivänä Edropolin tykönä ja loistavan taistelun jälkeen valloitettuanne Vratscheschin kukkulat ja vihdoin Arab-Konakin tykönä voitettuanne Turkkilaiset, valloititte melkein kaikki Balkanin vuoret, pois ahdistaen viholliset useoista erinomaisen kovista varustuksista aina viimeisiin Balkanin ääriin asti.

"Niin tuli aika astua Balkanin ylitse; siellä ei ollut teitä, ympärillänne kohosivat jylhät pilvenkorkuiset vuoret näyttäen mahdottomilta niihin kiivetä vahvalla lumella peitettyinä. Vaan tämäkään ei teitä estänyt. Esimerkittömillä vastuksilla raivasitte itsellenne tien ja Umgartschin kukkulalla sekä Mustalla vuorella kiilsivät Venäläisten painetit ja raskas venäläinen tykistö, jonka olkapäillänne sinne olitte raastaneet. Teidän sitkeytenne, kärsivällisyytenne ja järkähtämättömyytenne vastuksissa ja puutteissa sekä eriskummallisen vaikeissa työskentelyissänne on ihmetyttävä jokaista, joka edes heittää silmäyksen noille jylhille vuorille.

"Joulukuun 31 päivänä astuitte alas Sofian laaksoon ja samana päivänä ryntäsitte uskollisesti Taschikisen'in vahvoihin linnoituksiin, väkirynnäköllä valloititte turkkilaiset sotavarustukset ja jyrkät vuoret sekä pakoititte Schakir paschan armeijoineen pakenemaan yöllä kovin varustetusta Arah-Konakin linnoituksesta, joka aukasi suoraan maantiekulun vuoriston läpi Orhaniehen. Jätettyäni 3:nen jalkaväen kaartin-divisionin ja suuremman osan 9:stä armeija-osastosta vapaaherra Krydenerin johdolla vihollisia takaa ajamaan, lähdin itse 2 päivänä Tammikuuta jälelle jääneellä joukollani Sofiaa, tuota Servian keisarikunnan ikivanhaa pääkaupunkia vastaan.

"Valloitettuamme, 2 päivänä tammikuuta, Isker virran yli menevän sillan Vraschdebnan kylän tykönä, lähestyimme Sofiaa, jossa ainoasti näkömme jo niin koreasti säikähdytti Turkin sotajoukkoja, että ne, luvultaan 25 pataljoonaa, eivät uskaltaneet ryhtyä puolustamaan Sofian linnoituksia, vaan pakenivat suurimmassa epäjärjestyksessä yöllä Tammikuun 4 päivää vasten, jättäen tuhansia haavoitettuja ja sairaita ilman hoidotta ja avutta. Sofian valtoihimme ottaminen lopettaa tämän loistavan osan sotaretkestämme.

"Balkanin ylikäynti kummastuttaa jokaista ei ainoastaan urhollisuutenne ja rohkeutenne tähden tappeluissa vihollisia vastaan, vaan yhtä paljon järkähtämättömyytenne ja kärsivällisyytenne tähden taistellessa lunta ja pakkaista vastaan vuoristossa. Aika on tuleva, että, kun vuosia on kulunut ja meidän jälkeentulevaisemme joskus astuvat näille jyrkille vuorille he huudahtavat uljuuttamme ihmetellen: 'täällä on Venäjän armeija kulkenut, täällä on Suvarov ja Kumiantschov urhoitten jalo kunnia uudestansa alkanut kukoistaa'.

"Kiitän teitä, urheat pojat, näistä urotöistänne, kiitoksia siitä ilosta, jonka olette hallitsijalle ja isänmaalle tuottaneet, siitä kunnialla loistavasta joululahjasta; jonka hänelle olette antaneet". Gurko.

Tammikuun 7 päivän aamulla k:lo 9 saimme muuton etuvartio-palveluksesta ja tulimme takaisin kaupunkiin, samoihin majataloihin, joista olimme lähteneetkin.