— "En ollut."
— "No sitte sinä et vielä tiedä mitä uusia teillä, sinun poissa ollessasi on tapahtunut."
— "Enhän minä mistä tiedä. Mitäpäs eriskummaista siellä nyt sitten olisi tapahtunut?"
— "Ei muuta eriskummaista, kuin vaan teidän talon tytärtä kuulutettiin tänä päivänä ensimmäisen kerran."
— "Kuulutettiin!"
— "Niinpä tehtiin."
— "Jopa nyt jotain! Ei se mahda olla totta, sinä olet ehkä kuullut väärin."
— "Kyllä se on totta, kun minä kuulin sen ihka omilla korvillani."
— "Mutta kyllä se on sittenki kumma asia … mitenkä se nyt näinpian olisi voinut tapahtua, kun ei minun lähtiessäni ollut mitään puhetta koko asiasta… Ja jos se on vaan totta, niin kyllä se on koko kumma asia" … tuumaili Matti ja koputti piippuansa kenkänsä kärkeen.
— "Mitäs sinä siitä niin oudostelet ja kummeksit. Vai kävikö se kipiään kohtaan… Tais' olla sinulla vähän miel' niinku' kot'vävyn paikkaa, vai miten? he he hee."