— "Yhdeksän ruplaa kaksitoista kopekkaa!"
— "Tässä on kymmenen."
— "Hyvä … haudasta saatte maksaa kirkkoväärtille."
Maksettuansa läksi Matti pois katellen rovastia.
"Mikähän tuon miehen mieleen nyt on mennyt? Ennen aina niin tarkka, vaan nyt menettää semmoisen summan tuon muorin hautaamiseen" … tuumaili rovasti Matin pois mentyä.
— "Vaivaistalonkin olisi tehnyt kunnalle. Kyllä se mahtaa olla rikas. Sentään se kappalainen aina sanoo, että 'siitä isännästä nähdään mitä rehellisellä työllä saadaan toimeen'" — — —
— "Tuleppas tänne… Tule katsomaan mökin Helan hautaa!" … sanoi Jaakkolan Ristina, Jalkalasta, Sakarilan emännälle, kun yhdessä kävelivät sunnuntaiaamuna hautausmaan poikki kirkkoon.
— "Tämäkös se nyt on? … kun on valkea 'takettikin'" … ihmetteli
Sakarilan emäntä … "ja noin iso risti ja tuommoiset nupukatkin, ihka
taitavat olla varvalin varvaamat. — Kukahan tämän nyt on laitattanut?
Ei suinkaan hänen lastensa rahat tämmöisiin jouda."
— "Eikö mitä! … Korpelan läksiäin muori sanoi Helatorstaina kun tässä satuttiin yhteen, että sen 'taketin' ja komean ristin on pystyttänyt 'vanha rakkaus.'"
— "Ole jo! … mikä se on … 'vanha rakkaus' … onpas se rakkaus."