KAHDEKSAS KOHTAUS.
Rva Pappinen ja Rauhala.
PAPPINEN (Tulee silmät alas luotuina). Armollinen herra, yksinäisyydessäni olen minä jo aikoja sitten vieraantunut ihmisääniä kuulemasta enkä siis voi kärsiä huutoja. Pyydän sentähden hartaasti, älkää häiritkö minun rauhaani!
RAUHALA. Maksakaa rahani ja minä heti korjaan luuni.
PAPPINEN. Sanoinhan minä teille jo aivan selvällä kielellä: nyt ei minulla ole vapaita rahoja, odottakaa ylihuomiseen.
RAUHALA. Minulla oli kunnia sanoa yhtä selvällä kielellä: minä en tarvitse rahoja ylihuomenna, vaan tänään. Ellette tänään minulle maksa, täytyy minun huomenna hirttää itseni.
PAPPINEN. Mutta mitä minun tulee tehdä sitten, kun minulla ei ole rahaa? Tämä on kerrassaan kummallista!
RAUHALA. Te ette siis heti maksa? Ette?
PAPPINEN. En Voi…
RAUHALA. Siinä tapauksessa jään minä tänne siksi kun maksatte. (Istuutuu). Te maksatte siis ylihuomenna? Hyvä! Minä istuskelen täällä ylihuomiseen. (Hypähtää ylös) Minä kysyn teiltä: tuleeko minun maksaa vekselini vai ei?… Vai ajatteletteko, että laskisin leikkiä?